tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä

Mielettömän kiva viikko takana, penkkarit ja wanhat ja kaikki! Tää tyttö ollut yhtä hymyä siis viimeset päivät! Kovat anteekspyynnöt kirjottelemisen vajavaisuudesta, ei oo ollut mitään järkevää sanottavaa vähään aikaan (millon sitten olis?)! 8 tunnin päästä nokka kohti Italiaa (se on ollut kyllä sitä kohti jo aika pitkään...) ja aion lautailla niin että kun tuut takas, jalkalihakset on suuremmat ku Schwarzeneggerillä (joka on muuten hirmunen mies)! Loman jälkeen ehkä kuvia matkasta ja lisää tyhjänpäiväsiä sepustuksia! Nyt adios ymsyms kaikki, ja hyvää lomaa, rakkaat! Keep on smiling!
Sisu
PS. MAROON 5 KULTTUURITALOLLA 16.3.! Kaivettiin rahat jostain eikä tarvinnu ees kokeilla uraa katusoittajina!

i don't mind spending every day out on your corner in the pouring rain

Viime päivät on kuluneet oudossa sumussa. Koeviikon yllättävä saapuminen ja lähestyvät soittokeikat on pitäneet työläänä koko ajan, mutta vaikka mä olen tuntikaupalla tehnyt tyhmää musakulttuurin portfoliota (huom, käytin rauhallisesta vapaa-keskiviikostani siihen viis tuntia. VIISI TUNTIA!) ja selannut koulukirjoja läpi (ainakin ahkerasti yrittänyt) sekä harjoitellut sormet punaisina pianosäestyksiä, tuntuu kuin mä en olisi saanut mitään aikaan. Avuton olo. Oloa ei ole kohentanut edes lukuisat kahvit Beatles-mukista eikä kuulokkeista pauhaavat Coldplay ja Maroon 5 (josta tulikin mieleen, että otetaan ilomielin kaverin kanssa lahjotuksia vastaan, että päästäisiin kattomaan kyseisiä herroja maaliskuussa! Jos kolehdinkeruu ei onnistu, päätettiin rahojen kokoamiseks ryhtyä katusoittajiksi tai prostitioiduiksi). 

Muhun on taitanut iskeä jälleen kerran ihanat haaveet siitä, ettei tarvitsisi vähään aikaan tehdä mitään – saisi vain nauttia rauhassa niistä Beatles-mukillisista kahvia, sulkea silmät ja laulaa yhtä kauniisti kun katulamput hohti tänään kävellessäni musaopistolta kotiin, kääriytyä peittoon ja olla helpottunut siitä, ettei seuraavana aamuna tarvi herätä kuudelta kännykän tekopirteään herätysääneen. Tällasta kiireettömyyttä kutsutaan yleensä kesäksi. Mä päätin tänään, että pakenen ens kesänä kaikkea kiirettä ja stressiä niin pitkälle kuin vain voin – pakkaan vaikka repun, otan mukaan pari karjalanpiirakkaa ja lähden pyöräilemään maailman ympäri (sanoo Sisu, jolle 7 kilometrin pyörälenkkikin voi aiheuttaa suurta tuskaa…). Sama suunnitelma vois houkutella nytkin.

Mikä saa mut jäämään on se, että sisko tulee Englannista kotiin lauantaina. Samalla se tuo mukanaan tunteen siitä, millainen turvapaikka koti onkaan. Yhteiselo kolmistaan vanhempien kanssa on saanut mut lähes kadottamaan sen tunteen – välillä on tuntunut kuin olis ollut vankilassa: jokaista askelta vahditaan, jokaisesta menosta kysellään, jokaisen päivän tapahtumista yritetään luoda mukava keskustelu, vaikka suurimpana osana viime kuukausien päivistä mä en ole halunnut kotona keskustella muiden kuin siskon kanssa. Tää voi ehkä hieman valaista sitä, miksi mä en ole ikinä odottanut mitään muuta yhtä paljon kuin lauantaita.

Eilinen oli sumusta huolimatta mukava, ainakin aamupäivän puolesta. Ootin bussipysäkillä bussia vanhan, herttasen mummon kanssa, joka alkoi päivitellä lumen sulamista ja teiden liukkautta. Mä tähän viisaana tyttönä totesin, että onneksi teitä kuitenkin hiekotetaan. Se myötäili mun Einstein-toteamustani, mutta oli sitä mieltä, että keskustassa hiekotusta ei juurikaan harrastettu. En viittinyt esittää ihan päinvastaista mielipidettäni, vaan tyydyin hymyilemään ja viittomaan lähestyvää bussia pysähtymään.

Keskustaan päästyäni tunsin itteni Lindan kanssa kunnon kulttuurinuoreksi. Koulun takia tuli käytyä Kaapelitehtaalla Pentti Sammallahden (?) valokuvanäyttelyssä sekä Kiasmassa kattelemassa vähän nykytaidetta. Jostain hassusta syystä todettiin tykkäävämme niistä. Monet teokset jätti aivot tyhjemmäksi kuin mitä ne vielä on. (Esimerkkinä Kiasmassa ollut video, jossa kameran yli tuijottavan naisen päälle lentelee vesipisaroita. Vieraskirjaan joku oli ihan osuvasti kysynyt: ”Miks ihmeessä sen päälle roiskuu vettä?”) Jotkut oli kuitenkin mielettömän hienoja töitä. Istuttiin kymmenisen minuuttia katsomassa videota, jolla nuoret paljastaa omia pelkojaan (osasyynä niin pitkään istuskeluun saattoi olla myös samassa huoneessa oleva nuorisoryhmä, joka puhui ihanaa englantia ja joiden joukkoon mahtui pari kivaa ruutupaitaista miestä. Jäätiin myös arvostelemaan, sopiko yhdelle niistä parta vai ei).

Näyttelykierrosten jälkeen päädyttiin museokauppaan ihailemaan kangaslaukkuja ja -kasseja, jotka oli kuitenkin liian kalliita meidän kukkarolle. Mukaan tarttui kuitenkin parilla eurolla muutama postikortti, joissa yhdessä nuori John Lennon soittelee kitaraa vanhaan autoon nojaillen ja toisessa on ihana kuppi kuumaa kahvia. Kolmannessa on kuva hiljaisista, katulampun valossa hohtavista portaista Pariisissa, joita oon itsekin joskus kiivennyt. Vedin eilen Beatles-seinäni uusiksi ja päätin sekoittaa herrojen sekaan hienoja värillisiä ja mustavalkoisia postikortteja, joita on kertynyt ajan kuluessa jonkin verran. Eilen päätin virallisesti alkaa keräillä niitä lisää.

Kahvittelu ja pulla olisi näiden mahtavien kulttuuripläjäysten päätteeksi houkutellut, mutta herkuton helmikuu pisti vastaan. Niinpä Linda katosi loskasateeseen ja mä juoksin Postitalon bussipysäkille, jolle jäin seisomaan moneksi pitkäksi minuutiksi kuunnellen puolikorvalla ympärillä seisovien ihmisten valituksia myöhästelevistä busseista.

Kiitän ja kumarran siitä, että on viikonloppu. Se saa mut jättämään ulkopuolelle faktan, että ens viikolla koeviikko pärähtää mun osalta kunnolla käyntiin. Viikonloppu on mulle ihanaa lomaa, jonka aikana en jaksa avata yhtäkään kirjaa. En edes kuivaa hissan kirjaa, jonka sain lainattua Jenniltä omani kadotettuani (ensimmäinen koulukirja ikinä, minkä oon hävittänyt! Maa halus selvästi rikkoa mun ennätyksen ja nielaista kirjan sisäänsä), vaikka joitain voisi ehkä motivoida se, että jos nyt luen hyvin ja pääsen kurssista läpi, mun hissan kurssit on ohi. Lopullisesti. Mutta mua ei edes tuo jaksa motivoida. Mukavampaa on nauttia viikonlopun rauhasta ja sen kautta kokea pieni tuulahdus kesälomasta. Voi, kun mä ootan niitä pitkiä kesäöitä.

Sommertiden hej hej, sommertiden! (Masin mukaan se on muka sommertideR, mutta pidettiin sitä Lepin ja Lauran kanssa niin naurettavan kuuloisena että päätettiin ikuisesti laulaa sommertideN! nuoria kapinallisia kun ollaan...)

Tänään sumu katos onneksi hetkeksi, kun pääsin ulos äikän kakkoskurssin kokeesta (Elisan olis pitäny nähdä se, että uskois kuinka vaikeeta runoanalyysi voi olla!) sillon, kun aurinko paistoi kirkkaimmillaan. Helsinki oli taas niin kivannnäkönen. Ratikalla ajellessani en voinu olla hymyilemättä ulkona juokseville pikkulapsille ja vanhuksille, jotka talutti toinen toisiaan.

 Tää ilta kuluu taas pianoa soittaessa, siskon tuloa valmistellessa ja ehkä vähän Greyn anatomiaa katellessa, kun sain vihdoin lainattua Jennalta tokan tuotantokauden! Ehkä tää sumu pikku hiljaa hälvenee - viimestään huomenna. 

Sisu

Otsikon biisi: Maroon 5 - She Will Be Loved

                                           http://www.fanpop.com/spots/maroon-5/images/6366704/title/maroon-5-performances-photo                                    

on siis kevät, kuljen hakaniemen rantaan

Kevät tulee, ihan totta, kattokaa tota valoa tuolla! Kun istuin tänään aamulla bussipysäkillä päälle kiirellä vetästyt vaatteet päällä, hutaisesti pakattu kangaskassi kädessä ja pörröset hiukset pipon alle piilotettuna, mua hymyilytti aamun ärsyttävästä kiireestä huolimatta mielettömän paljon ihana, nätti, rakas aamuaurinko talojen takana. Ja kun tulin sitten puol viiden aikaan kaverin kanssa bussilla kotiin, huomasin taas sen maailman näteimmän oranssin taivaan parin tehdaspiipun takana. Hihkasin siitä innoissani Kimille, joka ei ihan ymmärtäny mun fiilistelyä (ei ne miehet tajua)... oonko ainoa, joka rakastaa kevään tuloa, kaikkia niitä kivoja tuoksuja, kuralätäköitä ja sitä että saa taas vetästä kumpparit jalkaan? 
Ja kevään jälkeen tulee kesä!! En malta oottaa niitä kivoja aikasia kesäaamuja, jollon ulkona on vähän sumuista ja nurmikko paljaan jalkojen alla on kasteesta märkä. Yhtä paljon venailen kesäöitä mökillä, kun valvotaan myöhään ja mennään keskiyöllä kuutamouinnille. Sillon vesi tuntuu iholla ihan silkinpehmeeltä, ihan totta. Ah. :)


Oon ylpee itestäni! Oon vihdoinkin (ekan kerran tässä jaksossa, joka loppuu huom ylihuomenna...) ottanu itteäni niskasta kiinni ja jättäny laiskuuden tokalle sijalle. Soitin pianoa pari tuntia ja tein kaikki läksyt, oujeeees! (Äikän runoanalyysit jäi vähän pimentoon - en vaan ymmärrä niistä mitään, vaikka paljon runoja ite kirjottelen ja tykkään lukea niitä! Ne voi joskus herättää mussa yhtä paljon ajatuksia ku musiikki, ja se on kuulkaas aika hyvin.) On se aina parempi ku ei mitään, kun yrittää jakson vikoina päivinä ottaa muita kiinni. En tiiä, oliko lukio mulle oikee vaihtoehto. No, on siellä ainaki ne musajutut, jotka tekee mut niiiin onnelliseks, huhhuh :) Vaikka just nyt inhoon Musa ja kulttuuri -kurssia sydämeni pohjasta kun mielessä on tieto, että koko kurssista pitäs tehä portfolio torstaiks. Ostan sille sisuaskin joka tekee sen mun puolesta. Huoh.

Eilen illalla unen puutteessa päätin tarttua ah niin laadukkaaseen kameraani (edelleen sitä järkkäriä ootellessa...) ja kuvailin lempiasioita huoneestani. :)

Ai olenko Beatles-fani? Eka asia, mitä huoneeseen tullessa näkee, on noi eri kaupoista ostetut ihanat Beatles-postikortit, jotka saa hymyn mun kasvoille aina kun niitä vähän kattelen. Tykkään ympäröidä huoneeni asioilla, jotka saa hymyn aikaan. Sillon sitä hymyilee useemmin, mikä on elämässä yhtä tärkeetä kun hengittäminen ja yhtä kaunista kun se tänpäivänen taivas.

Tässä hieno kokoelmani mistä taisin viime postauksessa mainita! Nää jos jotkut saa hymyn kasvoille. Heath Ledger, Johnny Depp, Joshua Jackson, Joaquin Phoenix, Christopher Plummer, Luke Pritchard, Arto Tuunela, Matthew Macfadyen, Jude Law (vaikka se on luonteeltaan hirmuinen mies!), Gerard Butler (oopperan kummitus!) ja mahtu sinne yks suomalainenkin, Samuli Vauramo, hehe. Jokainen näistä on hirmu komea mutta se ei oo kaikilla ainoa syy miksi ne pääty tähän hienoon kuvakokoelmaan. Arvostan niitä kaikkia (paitsi Jude Law'ta, siihen asti kunnes se osaa kohdella muita ihmisiä oikein) hirmu paljon työstään, mitä ne on tehneet. Vaikka Samuli Vauramo kyllä ei mikään maailman lahjakkain näyttelijä ehkä ole... anteeksi.

 Neljä esinettä, jotka on kaikkialla mukana. Puhelin ja iPod nyt on kaikilla sama, mutta lisäks mukana kulkee aina Sisu-aski ja ristikoru. Ristikorun sain konffiksen kunniaks puolitoista vuotta sitten ja siitä lähtien se on ollu kaulassa aina. Mä ite henkilökohtasesti uskon Jumalaan, kyllä, mutta en oo sellanen uskovainen, joka vaatii muitakin uskomaan. Ymmärrän 100%, miks jotkut ei usko ja välillä ihmettelen syvästi, miksi mä ite uskon. Eihän siitä Jumalasta mitään todisteita ole. Jostain syystä se on vaan kuitenkin aina ollut sellanen fakta, että mä uskon - tiiän sen vaan jossain sisälläni. Se on mulle vähän sama kuin esim se, että joku tietää ihan varmasti, että rakastaa runoja ja uskoo niiden kykyyn helpottaa oloa ja ilmaista tunteita. En tiiä, saako kukaan tästä sepustuksesta selvää, mutta ihan sama, tämmönen hassu selittäjä mä olen.  

 Lippuja konserteista ja musikaaleista ja ympäri maailmaa (huom Disneyland!). Tarkkasilmäset huomaa noi kaks Idols-lippua, KYLLÄ, kävin Idols-finaaleissa kun kaverin äiti sai lippuja! JA OLI HAUSKAA! Tärkeimpänä lippuna on tossa vasemmassa alareunassa Folkpop-iltalippu, joka oli veljen bändin keikka. (www.metrofolk.com, nuorempien ja vanhempien miesten akustista musaa soittava bändi, jos suomalaisesta musasta ja kivoista sanoista + ihanasta akustisesta musasta tykkää, there you go!) Yks elämän kivoimmista illoista.

 Rakas Beatles-taulu + afrikkalainen taulu kummisedältä, joka asusteli Namibiassa vuoden. Hienoa ruusukuvioista tapettia ei tarvi kommentoida, siskon vanha huone! Hehe...

 Beatles-korttien alla on sitten ihana postikortti, kun tommoset kaks hirmu sulosta pientä lasta osottaa välittämistään toisilleen. :) Heh. Samoin sitten keskellä Elton Johnin keikan lippu, siitäkin on jo vuos ja pari kuukautta, mutta yks elämäni parhaita kokemuksia, voivoi! Ja alla lehtileike kyseisestä keikasta. (toi "Huonon maun kuningas" pistää vihaks...) Ja oikeella aina niin ihanasti hymyilevä Myyrä, joka komeilee myös mun yhessä lempipyjamassa, oujeeS! Asialla voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että äiti on aina fanittanu Myyrää henkensä edestä...

 Levyhylly, jota rakastan yli kaiken! Joululahja vuos sitten, ja voi noita pianon koskettimia. Olisitte nähny sitä onnen määrää, kun avasin sen paketin vuos sitten ja juoksin talossa ympyrää onnesta. :) Hyllyn sisältämät levyt on yhtä rakkaita! Hyllyn päällä vähän pariisilaistunnelmaa - pienoismalli Eiffel-tornista, jonka ostin Pariisista muutama vuos sitten, sekä tavaroidensäilytyspurkki, jossa on kuva ihmisistä pariisilaisella juna-asemalla + punanen kuplavolkkari, jonka sain muutaman vuoden ikäsenä.

 Haha ja sitten kirja, jonka bongasin kirjastosta, kun olin viime viikolla lainailemassa vähän levyjä (taas kerran, ravaan siellä levyhyllyllä nykyään joka viikko. Ne kirjastohoitajat jo hymyilee aina, kun astun ovesta sisään...). Tositarinoita ihmisistä, jotka on joskus paenneet vankilasta tai vankileireiltä - miten ne on sen tehny ja millasta elämä on ollu sen jälkeen, jos ne on paossaan onnistunut. Tota lukiessa on väkisinkin niiden vankien puolella, vaikka ne on kaikki jotain murhaajia. Oon joka ilta ollu nenä kiinni tossa kirjassa enkä oo meinannut saada itteäni nukkumaan, kun oon jännittäny mitä niille kaikille käy - oujees, suosittelen!


No NIIN, tässä on nyt tullu kuvia ja hassuja höpötyksiä! Voisin raahata itteni vetämään pyjaman päälle ja tunkeutumaan sänkyyn ja raksimaan kalenterista taas kuluneen päivän. Huomenna alkaa helmikuu, ja minä tyhmä ehdotin kavereille, että pidetään herkuton helmikuu (huom, toi nimineronleimaus!). No, ehkä se on onnistuneempi ku tipaton tammikuu.
Loppuun hirmu nätti Egotripin biisi, öitä, keep on smiling!
Sisu

viekää minut sinne, missä hän on

Päivät tulee ja menee koko ajan eri tahtiin. Välillä aika kuluu ihme huippuvauhtia ku se leikkis jotain Usain Boltia (ehkä maailman paras vertaus!) ja sitten yhtäkkiä se vaan hidastuu ku seinään. En tiiä, onko syynä eiliset Kolmen suuren bileet ja sen kautta vähän utunen ilta ja muutaman tunnin yöunet lattialla nukkuen, mutta tänään tuntuu ettei aika olis kulunut ollenkaan. Että mitään ei olis tapahtunut, vaikka aamu alko ihanasti Lauran kanssa kahvia hakemalla ja täydellisen freshissä säässä kävelemällä - sitten iski väsymys ja nyt voisin mennä nukkumaan ja jättää Salkkarit väliin (oho!). Enkä haluais herätä kun vasta ens viikon lauantaina. Sillon tulee sisko ja tuntuu että elämä alkaa taas hymyillä niin, ettei tuu ollenkaan tämmösiä tyhmiä välipäiviä, jolloin mä en jaksa kaivertaa kasvoihini yhtäkään hymykuoppaa.




minä odotan täällä tunnelissa,
jossa valo kylmä hohtaa,
kaikki kävi niin pian,
kun aina luulin,
että vähitellen lähden,
minä katuisin vaan en tiedä kuinka,
enkä edes minkä tähden...
viekää minut sinne, missä hän on
(PMMP: Lautturi)

Huoh. Kai välillä on lupa angstata, vaikkei oliskaan mitään kunnon syytä? Tämmösinä päivinä tulee kauhee ikävä kaikkea, eikä samalla tiiä yhtään, mitä kaikkea! Haikee fiilis vaan ja haluis hetkeks kadota johonki toiseen maailmaan - ihan vaan pieneks hetkeks, jonka aikana ehtis kerätä voimia. Toivon, että tää on nyt vaa tätä unenpuutetta ja katoaa sen mukana kun saan raahattua itteni yläkertaan, lukittauduttua omaan huoneeseen ja kömmittyä peiton alle. Sitä ennen haluisin syksyn ja kunnon sateen, johon voisin mennä kävelemään. Sade on jotain niin hassua - se on kylmää ja märkää ja inhottavaa, mut samalla se rentouttaa kaikkein eniten. Oonko ainoo sekopää, joka ajattelee näin?

Kuunneltiin tää äikän kakkoskurssilla muutama päivä sitten ja huhhuh, siitä lähtien en oo melkeen muuta kuunnellukaan. Vanhantyyppistä musaa mutta niin nättiä että piilottelin siellä äikän tunnilla sillon kyyneleitä... hehe, herkkä minä. No, mun mielestä ne kyyneleet oli ihan aiheellisia, kun luki noita sanoja, jotka oli ku runo, ja mietti biisin tarinaa! Tänään lueskeltiin sitte lisää runoja ja joidenkin niiden runojen haikeus sitte lisäs tätä ihme ikävänfiilistä. Hassua se on...


vie minut sinne,
mistä palaat pian hakemaan,
vie minut sinne,
missä voin juosta kauemmas ja palata takaisin,
vie minut sinne,
missä tunnen itseni ja tiedän, mitä haluan,
mitä toivon, mitä tunnen, missä tunnen itseni,
vie minut sinne,
missä voin hengittää niin kuin hengitän
silloin kun sataa,
niin etten ole varma kuka itkee taivaassa


Nyt teen sen ja irrotan itteni tästä ja painun nukkumaan. Tavote on olla sängyssä puol ysi, hehe tunnen itteni kaheksanvuotiaaks. Sitä ennen kattelen vaatekaappini ovea hetken jotta saisin vähän paremman mielen. NIMITTÄIN, sain pari viikkoa sitten mahtavan idean, kun oli tää sama fiilis. Päätin piristää itteäni liittämällä maailman symppiksimmät miehet (ja oli ne jotkut ihan komeitakin tai sitten niillä oli vaan kivat silmät) yhteen A4:lle, printtaamalla sen ja laittamalla vaatekaapin oveen. Siitä voin nyt aina mielen ollessa alhaalla katella mm. Heath Ledgeriä, Christopher Plummeria (Sound of Musicin aikaan), Luke Pritchardia, Arto Tuunelaa ja Matthew Macfadyenia (sitä nimenomaan niiden silmien takia). Ja Johnny Deppiä, nimenomaan Johnny Deppiä. Huomenna katon Finding Neverlandin ja itken taas niin ku aina, kun katon sen. Viikonloppuna haluisin mennä lentokentälle istuskelemaan ja kattomaan, kun jotkut tulee ystäviään, miehiään, isiään ja äitejään vastaan ja ne kokee jälleennäkemisen ilon. Viikon ja kahen vuorokauden päästä mä koen sen saman, ja koti alkaa tuntua kodilta taas.


Keep on smiling! Ihan koko ajan ei kuitenkaan oo pakko jaksaa.
Sisu

send me on my way

Oujees tiistaista lähtien oon ollu tyhmässä ylösalas-menevässä kuumeessa, vaikka olin kunnolla kipee just parisen viikkoa sitten, wtf! Onko elämä reilua, pohdin sitä syvästi... NO, joskus mulle sopii tyhmä kuumeilukin, jos saa olla rauhassa kotona ja kattoa leffoja henkensä edestä.=) On tullu katottua Walk the line (rakkaus!), The Blues Brothers, Pirates of the Caribbean, joku hassu ranskalainen leffa ja montamonta muuta. Just äsken katoin miljoonannen kerran Ice Age 1:n, joka saa vaan hyvälle tuulelle joka ikinen kerta. Sid in my heart! Lisäks oon tuijotellu Youtubesta ihmisten Oscar-puheita ja itkeny silmät päästäni, kun oon ollu niin onnellinen niiden puolesta. Huhhuh, noita leffoja katellessa tuun vaan koko ajan entistä vakuuttuneemmaks siitä, että haluun olla tekemässä leffoja sitten ku tästä kasvan (joojoo pituudessa en oo kasvanu sen jälkeen ku synnyin, mutta mahunpa ainakin sitte helposti matalien aitojen alta ja kastun sateessa muita myöhemmin, hehe).
No niin, ja saatiin sitten vihdoinki täytetyks ne Espanja-paperit ja nyt alkaa kuukausien odotus, kun ne yrittää löytää mulle loistavan isäntäperheen. (Salaisesti toivon, että Víctor Elías sattuis olemaan joku mun isäntäperheen serkkupoika tai jotain.) Paikaks valittiin Alicante, semmonen joku Tampereen kokonen kaupunki Välimeren rannalta. Katotaan mitä seuraa kun tämmönen pieni Sisu lähtee sinne seikkailemaan. :)
Tossa nyt vähän osviittaa koko paikasta, kauniiltahan toi näyttää! Fiilikset on sekavammat kuin koskaan ja jännitys kasvaa koko ajan niin että alkaa jo perhosetki tuolla mahassa tanssahdella, mutta no can do, mähän lähen sinne ja ylitän itteni ja vietän siellä elämäni ihanimman vuoden. :) Niin ku kaikissa asioissa, myös tässä pätee se, että jos haluaa tehä jotain ja onnistua siinä, pitää luottaa siihen että onnistuu. Sitten sitä pikku hiljaa onnistuu. Saatiin myös kovan työn jälkeen hankittua mulle se espanjan opettaja, joku perulainen nainen jonka oppiin ens viikolla sitten meen. Mustahan tulee kohta oikee espanjatar! Toivottavasti se sitte pukee mua, really hope so! Vaikka suomalaisuuttani mä en kyllä jätä ikinä, ja siitä kyllä se vaihto-oppilasjärjestö on pitäny huolen - mun pitää kuulemma puhua isäntäperheelleni 3-5 tuntia viikossa suomea, jotta ne tutustuu mun kulttuuriin ja kieleen. Mä siis istutan ne sohvalle ja pälätän niille suomea monta tuntia, ja ne uskollisina kattoo ja kuuntelee mua ymmärtämättä sanaakaan? Se kohta jäi mulle vähän epäselväks...


Nyt mulla on soinu tässä viimesen tunnin ajan Disney- + Ice Age-biisit. Laittakaapa tää soimaan!

 Videota ei nyt oo välttämätön kattoa (Sidiä saa toki aina ihailla) mut kuunnelkaa tota samalla kun luette, ja VAI MITÄ ETTÄ TOI ON NIIN ROAD TRIP MUSAA!! Toi kun soi, tekee vaan mieli ottaa auton avaimet ja mennä ajamaan pitkin moottoritietä kohti auringonlaskua! ====) Tulee mieleen ihan kaikki kesäillat, kun istuu autossa matkalla mökille ja ei tarvi tehä yhtään mitään ja aurinko laskee ja sitä vaan jatkaa hymyilemistä :) Nyt mulla on hirvee ikävä kesää! Vaikka tää talvi on kyllä ollu hirmu mukava ja oon nyt niin innostunut taas lautailusta, että sen puolesta talvi sais kyllä jatkua vielä pitkään :) Viitisen viikkoa enää ja nasta lautaan kohti Italian Alppeja siskon kanssa, joka tulee Englannista huom alle kolmen viikon päästä! Nyt oon kyllä yhtä hymyä jälleen kerran :)

 Joskus mä kyllä syvästi ihmettelen, miten jotkut ihmiset jaksaa hymyillä sillonkin kun on nälkä, kuumetta, flunssa, tylsää, kylmä, kuuma jne. Sitten mä alan miettiä asioita, jotka sais mut hymyilemään. Perhe ja se että se sisko todella tulee takas alle kolmen viikon päästä, musiikki, varsinkin roadtrip musa just nyt!!, kaverit ja niiden tyhmät ilmeet ja maailman huonoimmat vitsit (ei sillä, että mun vitsit olis nipsun ja lepin FREEZE-vitsiä parempia, mut...), leffat, kahvi, jonka pinnalla on pari sokerihiutaletta, vastapuristettu appelsiinimehu (olin taivaassa kun äiti teki sitä aamupalalla!), luistelu ja lätkänpeluu kavereiden kanssa kun ilta pimenee, kesä, talvi, kevät, syksy, iloset ihmiset, nauru, hymy joltain tuntemattomalta ihmiseltä, katusoittajat, sade ja aurinko, 80-kymppiset avioparit, jotka on vieläkin yhessä ja rakastaa toisiaan enemmän ku mitään muuta, Putouksen Munamies (sydän pakahtuu sen sulkkuudesta!), kesämekot, kahvittelut kavereiden kanssa, Levykauppa Äx, Ice Age, se, että mulla ei enää ikinä elämässäni oo mantsaa, se että äiti kokkas eilen vohveleita ja nyt lohta!, Petja Piiroisen Big Air MM-kulta (vaikka mua säälitti se ranskalainen, kun se niin hyvin hyppäs kaks ekaa ja vikalla mokas. Huoh, millon lakkaan säälimästä muita?), leffamusa, lautailu ja metsäreitit!, muistot, tulevaisuus, Espanja, Salkkareiden Severi, kavereiden kirjotusvirheet, pizzantekotanssi, kumpparit ja niiden sisässä villasukat, kangaskassit, nuudelit, grillaaminen, sisut (surprise surprise!), että Elton John sai sen pojan (ja jos joku nyt tulee sanomaan, ettei homoparin kuulu saada lasta, voin jopa lyödä!) ja se, että Nipsu sano mua just elämänsä valoks=). Ja tässä mä taas hymyilen!


Loppuun biisi jonka bongasin pari päivää sitten ja jonka bändiin oon nyt korvia myöten rakastunut.
Viime aikojen kivoin hetki on ollu se kun katoin pitkästä aikaa sen Walk the linen (enkä lopussa toki itkeny kuin vesiputous). Joku antakaa mulle Joaquin Phoenix tai joku yhtä ihana mies joka edes laulaa samalla tavalla.

Keeeep on smiling! :)
Sisu


Alicante-kuva: http://www.spain-holiday.com/Alicante-province

oon syntyny rellestää!

No niin, yhtäkkiä musta on tullu Palefacen Helsinki-Shangri-la:n omistaja. Repäsin laatikosta viimeset roposeni ja marssin Äxään ja pyysin levyä tiskiin. Rahanmeno riipas vähän sisältä, mutta kun pääsin kotiin ja tungin levyn cd-soittimeen, olin tyytyväinen taas! Musarakkautta ei estä nyt mikään :)
Jalat on nyt kuitenkin vähän poikki ja tekis mieli painua nukkumaan. Nousin ennen kaheksaa, herätin itteni lasillisella ES:n energiajuomaa ja raahauduin bussipysäkille. Kaupungilla mua ootti ensimmäiset shoppailut viime kesän jälkeen (mistä lähtien oon lakannut shoppaamasta aina kun on tilaisuus??) ja sain hankittua siedettäviä paitoja ja takin, ja uudet silmälasitkin tarttui mukaan. Ja sitten se Paleface. Taisin tykätä siitä eniten, vaikka vaatteet tyydytti nekin silmää - ne eivät vaan osaa tyydyttää tällasen musahullun korvia niinku hyvät levyt, hehe. 
Just nyt voisin vaikka pölliä naapurin jouluvalot tai tehä jotain muuta yhtä pahaa(?), jos vaan saisin Pariisin kevään kangaskassin tai t-paidan. Niitä kuolailessa ja Frendejä tuijotellessa taitaa tääkin ilta kulua. Huomenna kutsuu jälleen lautailu, oujeeeeez!, ja keskiviikkona suunta kohti Suomen persereikää eli Turkua. 
Sain jonkun ihme innostuksen kaivaa vuos sitten kesällä hankkimani digikameran esiin ja aloin kuvailla, mitä sieltä kaupasta tänään ny tarttu mukaan. Laatu on kaunis, hehe. Isä on pariin kertaan maininnu hankkivansa järkkärin, sitä odotellessa sitten...

 ruutu- ja raitapaitoja löytyy mun kaapista jo ihan kiitettävästi, mutta ei kai niitä liikaa voi olla! Villapaita makso paljon mutta ei ollu mun rahoja.

 Sanoin äidille hankkivani maanläheisen värisiä paitoja, ja ton vasemmanpuolisen nähdessään se kyllä totes, että "no siinä sitä maanläheisyyttä on parhaimmillaan." En oo varma sanoko se parhaimmillaan vai pahimmillaan... on ehkä tylsän värinen paita mutta sopii mun kaappiin ja sinne se päätykin!

 Päätin vähän kuvailla viimesen kolmen viikon aikana levyhyllyyn ilmestyneitä levyjäni. Rakkautta kaikki. Pariisin kevät, Regina Spektor, Michaelin ennen kuolemaa sävelletyt biisit (50cent ei iskeny, vaikka kovasti yritän alkaa ymmärtää räppiäkin...) ja sitte tän päivän paras aarre, joka on jo ehtiny kulua parin tunnin aikana mun cd-soittimessa huolella. Äiti katto tota levyn kantta hetken ja kysy sitten, että eikös tää mies ollu se joka tuli tennareissa Linnan juhlin. KYLLÄ OLI ja se oli asiaaaaaaaa!!

 Lopuks innostuin selailemaan levyhyllyäni vähän enemmän ja valitsin viis sieltä löytyvää parasta levyä.
1. Bruce Springsteen: 18 tracks - 1999 ilmestyny levy, jonka ostin vähän yli vuos sitten Äxästä ilman, että olin kuunnellu yhtäkään biisiä (tosin luulin, että levyyn sisältyvä Born In The USA olis se hitti minkä kaikki tietää, mutta se oliki toinen samanniminen biisi, rauhallisempi vaan ja sitä hittiä 10 kertaa parempi). Ja sitte siitä tuliki paras ostos, mitä oon Äx:ssä tehnyt. voi suosittelen lämpimästi :)
2. Flogging Molly: Within a Mile of Home - ilmesty 2004 ja sisko osti sen mulle viime kesänä. Irlantilaistyylistä punkin ja rokin sekotusta, aaaaaaa kuunnelkaa Seven Deadly Sins tai Factory Girls.
3. Jamie Cullum: The Pursuit - 2009, hankin Saksasta viime kesänä rakastuttuani kyseisen herran yhteen toiseen, 2003 ilmestyneeseen levyyn Twentysomething (Special Edition), jossa yhdistellään poppia ja jazzia. Jostain kummasta syystä Pursuit, vaikka  se Twentysomethingia popimpi on, iskee muhun ku hullu! Not While I'm Around on ehkä yks maailman kauneimmista kappaleista, ja Cullum vetää sen tolla levyllä livenä, niin hirmu hienosti että kyyneleet nousee silmiin. Sanonpa vaan että huhhuh!
4. Elton John: Tumbleweed Connection - 1971, Eltonin kolmas levy ja paras kaikista niistä yli kymmenestä, mitä mulla tolta mieheltä on. Talking Old Soldiers on semmonen biisi, jonka haluun joskus kuulla, kun oon jossain Irlannissa tai Skotlannissa jossain hämärässä baarissa ja siellä on mun lisäks yks vanha mies ja hiljanen baarimikko. Kuunnelkaa se ja olkaa tarkkana sanojen kanssa, niin saatatte tajuta. :)
5. The Kooks: Inside in/Inside out - 2006, paras indierock bändi mihin oon törmänny. She Moves In Her Own Way saa kaikki hymyilemääN, lupaan!!


Loppuun Tohtori Sykerön tunnaribiisi, jota oon kuunnellu tätä kirjottaessani ja nauranu sille samalla oikeen kunnolla muistellessani niitä päiviä lapsena kun katto Sykeröä innoissaan ja odotti kaikkein eniten sen alkumusaa. =) Keep on smiling!!
Sisu

   Otsikon biisi: Paleface - Syntyny rellestää 

sitten talvi ja alkaa pakastuu, kevät saapuu ja jengi rakastuu

uu oli rento ja hirmu kiva uusvuos, järkevinä(?) se vietettiin, kiitoksii kaikille joiden kaa tuli oltua ja joilta sai hehe mitä mahtavimpia viestejä ja joiden puheluja tuli kuunneltua oujees! Jalat kipeet ku eilen päivällä talven ekat lautailut, ens viikolla uuestaan ja aaaaaa hiihtolomalla suuntana Italia ja Alpit parin vuoden tauon jälkeeN! Tänään kattoo Rare exports, toivon siltä jotain muutaki ku että istun paniikissa koko loppuillan. Tyhmä herkkä ihminen ku oon. Nyt ei mitään muuta sanottavaa ku sain idean kuunnella yhen biisin Palefacelta ja mitä ihmettä oon rakastunu siihen. Oon ylpee että alan vihdoinki laajentaa musamakuu räppiinkin, hitaasti mutta toiv jotenki varmasti... Jos levykauppa äx olis auki tänään (onks se??) olisin ostamassa Helsinki- Shangri-laa just nyt! kuunnelkaa tätä ja viettäkää loisto 2011 nii mäki! loppu.