aamulla kaduilla on savua

Ihmisiä keskustassa ja maa on niin kaunista kaksiäänisesti, kirjastossa näin tuttuja, iloinen halaus iloiselta ihmiseltä tostanoinvaan, joulusuklaata, meidän nauru ja niiden ihmisten vilkaisut, huudatan Coldplayta ennen kuin ne tulee kotiin kuuntelemasta Beethovenia. Tänään ei tarvittu muuta kuin nämä asiat. Ai niin ja sumu aamulla, ihanaihana sumu, kengät ja villasukat kostuivat vähän aamukasteesta, mutta ei se haittaa. Tänään on hyvä päivä, etuhiukset ei paakkuunnu mistään typeristä suolaisista kyyneleistä, ihan yliarvostettua semmoinen. Huomenna juoksen tunnin ja luen lisää ja viisastun vähän ja illalla heitän teidän kanssa viisauden hukkaan taas. Nyt, juuri nyt, ei inhota. Jee.

Isä muuten kaatoi valkoiselle matolle punaviiniä ja siihen heitettiin suolaa ja äiti voivotteli ja minä toin vähän lisää suolaa ja sitten katosin jonnekin Coldplayn luo. Ne antaa kadota ilman tivaamista ja sanomista silloin, kun pitää keskittyä viinitahroihin matossa. Onneksi se sopii tällaiselle oman tien kulkijalle, jonka kengät kastuivat kasteessa eikä se haittaa - vaikka siitä äiti kyllä jaksaa sanoa että ei kangaskenkiä ei, ostetaan sulle talvikengät ja talvitakki ja uusi koululaukku, ei kangaskenkiä eiKä kangaskasseja, ei.

Mutta tänään on niin hyvä päivä, että osasin jopa hymyssä suin ilman uhmaa sanoa, että pian minä muutan. Ja ajattelin hiljaa, että oman eteiseni kaappiin teen kangaskassivaraston. Tänään on sellainen päivä, että sitä heiluu jossain korkealla ja tekee mieli paljon kangaskenkiä. Toivottavasti huomennakin on sellainen päivä ja ylihuomenna ja sen jälkeen ja sen.

Laura kirjoitti vuosi sitten kirjeeseen että sitten kun palaat niin voimme yhdessä kävellä Helsingin kaduilla ja hekottaa. Niin tehtiin.

so let's set the world on fire

Inhoan saamattomuuttani. Inhoan sitä, että makaan tässä ja kaikki inhottaa. Inhoan sitä, että ihmiset oksettavat. Inhottaa ihmismieli ja kaikki se, mitä kaikki haluavat. Inhottaa, kuvottaa, ärsyttää se, että kaikki rakastavat vain itseään ja ettei kukaan tiedä mistään mitään ja ollaan olevinaan kuin tiedettäisiin. En minäkään tiedä mistään mitään. En tiedä, miksi ennen nousin sängystä, koska halusin päästä hymyilemään, ja juuri nyt en. En tiedä, miksi ennen en koskaan halunnut kenenkään koskevan, ja juuri nyt haluan. Haluan niiden koskevan niin kuin se, mutta ei se. En tiedä, miksi olen aina vastustanut äitiä kaikessa mutta enää en: nyt odotan, että ovi sulkeutuu, ja alan huutaa tyynyyn. En tiedä mitään.

Odio ser tan vaga. Odio que esté aquí tumbada y que todo me de asco. Odio que la gente me de asco. Me da asco la mente del ser humano y todo lo que quiere todo el mundo .Me da asco, me molesta, me da ganas de vomitar, me jode que todos solo quieran a su mismo y que nadie sepa nada de nada y que todos piensen que saben todo de todo. Yo tampoco sé nada. No sé por qué antes me levantaba de la cama para ir a sonreír a la gente, y ahora no. No sé por qué antes no quería que me tocara nadie y ahora sí. Quiero que me toquen como ese chico, pero no ese. No sé por qué siempre he estado en contra de mi madre y ya no; ahora espero que se cierre la puerta, y empiezo a gritar en la almohada. No sé nada.

En minä ole tällainen. Syksy on ihana ja ensimmäinen lumisade on ihana ja te olette ihania. Kahvinkeitin aamulla on ihana. Kirjastojen levyt ja kirjat on ihania. Hymyilyttää nähdä teidät ja hänet ja he ja nuo, mutta itkettää, kun enää ei osata katsoa silmiin.

Yo no soy así. El otoño es maravilloso y la primera nevada es maravillosa y vosotros sois maravillosos. La maquina de café por las mañanas es maravillosa. Los discos y los libros de la biblioteca son maravillosos. Me hace sonreir veros a vosotros y a él y a ellos, pero me hace llorar que ya no sabemos mirar a los ojos.

Näin sinut. Näin sinut ja itkin, koska näin. Itkin, koska sinä olet minä. Inhottaa se, ettei kukaan ymmärrä. Itkin, koska naurettiin, itkin, koska olit siinä minulle ja minä sinulle, tyhjällä rannalla pizzalaatikon kanssa ja palmut huojui ja minä huojuin ja sinulla oli tyhjä taskumatti eilisillalta ja sitten laulettiin ja kovaa että tänään ollaan nuoria, sytytetään maailma tuleen.

Te ví. Te ví y lloré, porque te ví. Lloré, porque tú eres yo. Odio que nadie lo entienda. Lloré, porque nos reíamos, lloré, porque estabas ahí por mi y yo ahí por ti, en una playa vacía con una caja de pizza, y las palmeras se movían y yo me movía y tú tenías una vacía petaca de ayer, y cantamos con voz alta que hoy estamos jóvenes, vamos a encender de fuego el mundo.

Tyhjensin lasin ja söin perunalastuja baaritiskiltä. Inhotti hieman. Suutelin sitä, koska teki vain mieli ja koska huulet oli tutut. Välillä inhotti, mutta joskus on hyvä tehdä jotain tuntematta mitään, eiköolekin. Katsoin sinne, missä taivas ja meri yhdistyivät. Minua ei inhottanut. Olin siellä taas, näin ne espanjalaiset kahvikupit ja olutmainokset - mutta tiesin, että loppujen lopuksi paikalla ei ollut väliä. Sekin paikka olisi voinut inhottaa ilman sinua. Joskus inhottaa rakastaa näin paljon. Mutta sinä rakastat takaisin ja jonain päivänä sytytetään maailma tuleen. Tai vähintään tupakat Puerto Ricossa, vaikkei niitä poltettaisikaan.

Vacié el vaso y comí patatas de la barra. Me daba un poco de asco. Le besé porque tenía ganas y porque conocía los labios. A veces me daba asco, pero a veces está bien hacer algo sin sentir nada. Miraba ahí, donde se juntaban el cielo y el mar. No me daba asco. Estaba allí otra vez, ví todas las tazas españolas de café y todos los anuncios españoles de cerveza - pero sabía que al final el sitio no importaba. Ese sitio también podría haber dado asco sin ti. A veces me da asco querer tanto. Pero tú quieres también, y algun diá encenderemos de fuego el mundo. O por lo menos unos cigarillos en Puerto Rico, aunque no los fumemos.

Inhottaa nousta sängystä. Väsyttää. Oksettaa, mutta se on vain mahatautia, sanotaan niin. Mutta on ihanaa kiireessä törmätä tuttuun kaupassa ja kuulla muiden kuulumisia ja tietää, että ihan pian ei enää inhota. On vain huono päivä. Huono viikko, huono kuukausi. Kohta on joulu.

Odio levantarme de la cama. Estoy cansada. Tengo ganas de vomitar, pero digamos que solo estoy mala del estomago. Es que me encanta ver conocidos en el supermercado y oír qué tal está la gente y saber que pronto las cosas ya no me darán asco. Ahora solo tengo un día malo. Una semana mala, un mes malo. Ya será navidad.

 

Kahvi poistaa päänsäryn. Yleensä sen poistaisit sinä. Mutta et ole täällä.

El café quita el dolor de cabeza. Normalmente lo quitarías tú. Pero no estás aquí.