*
Tää suomalaisespanjalainen tyttö ei juuri pidä rosollista eikä graavilohesta eikä siitä, että joulukuusen takana olevasta ikkunasta näkyy vain räntää. Mutta kun löydän itseni istumasta joulukirkosta, jossa ei ole juuri ketään, ja myöhemmin oksentamasta mahataudin takia kirkon portailla, kaipaan rosollia graavilohta lanttuperunaporkkanalaatikkoja lahjapaniikkia ja loskaaloskaaloskaaloskaa. Kaipaan niin, etten oo ihan varma, tuliko vatsatauti viruksesta vai väärästä ruoasta - vai ikävästä. Miksi? Koska haluisin taas ihmetellä, miksi isoveli saa aina mantelin, laulaa kurkun kipeäksi kauniita ja rumia joululauluja, toivotella jouluja tuhansille tutuille täydessä kirkossa ja herätä joulupäivän aamuna lahjojen keskeltä. Joulu ei ole täällä mitenkään erilainen tai outo tai tyhjä - täälläkin nauretaan ja höpistään ruokapöydässä, shamppanjalasit kilisee yöhön, valkoisen muovikuusen alla lojuu muutama paketti, lahjoista saa tuhansia halauksia ja poskisuudelmia, ja televisiossa laulaa ihana karheaääninen mies (voiluoja) - mutta vaikka nautin koko suurenpienellä sydämelläni, pieni ääni siellä sydämessä haluaisi huutaa hyvää joulua suomeksi. Hyvää joulua. Hyvääjouluahyvääjouluahyvääjouluahyvääjoulua.*
*
Muutama viikko sitten istuin Barcelonan juna-aseman lattialla ja kirjotin postikortteja, joissa vannotin palaavani kyseiseen kaupunkiin vielä joskus. Koska on palattava. Kahdessa hassussa kiitävän lyhyessä päivässä ehtii rakastua sen taiteilijaihmisiin, överikoristeellisiin rumiinihaniin taloihin, katukivetyksiin, kahveihin ja niiden myyjiin, ahtaisiin krääsäkauppoihin, katutaitelijoihin, oppaita leikkiviin taksikuskeihin ja kaikkeen. Haluisin uudestaan pakoilla barcelonalaispoikaa täydessä discotecassa, tinkiä hintoja miehen kanssa, joka puhuu huonompaa espanjaa kuin minä, kävellä suu auki ympyrää Sagrada Familiassa, kömpiä pois sängystä aamuyöllä muutaman tunnin yöunen jälkeen rutistamaan ja puhelemaan rakkaiden ihmisten kanssa, nähdä kaikki Barcelonan katot, hymyillä kuolemanväsyneenä mutta onnellisena aamiaistarjoilijalle, kävellä juna-asemalla kruunu päässä ja tulla kutsutuksi kuningattareksi, nähdä joka suunnassa ihaniaihania taiteilijakatalaaneja, suunnitella hippielämää Barcelonan nurkissa - olla, elää siellä boheemien paratiisissa. Koska boheemien paratiisi se oli. Ja jos lompakossa olisi nyt enemmän kuin 65 senttiä seuraavan postikortin postimerkkiä varten, juoksisin reppuni kanssa asemalle ja hyppäisin kohti Barcelonaa, uudestaanjauudestaan.
*
*
Alicantessa oon puhellut seitsemään asti aamulla tyhjässä talossa tuntemattoman ihmisen kanssa, käynyt Torreviejassa pakoilemassa kahta hanhea maatilalla, itkenyt joulukorteille, syönyt paahtoleipää aamuyöllä taksissa, päättänyt unohtaa jonkun, herännyt junasta ja huomannut polvella viestin "rakastan sinua, sisko" espanjaksi, turhautunut (vain) viideksi minuutiksi negatiivisen ihmisen ajattelumaailmasta, maannut penkillä ja tuijottanut tähtiä ja puhunut siitä miten pitäisi elää, saanut huvittuneita katseita koulussa puhuessani puhelimessa suomeksi, antanut heti anteeksi, tullut luultuksi hiuksensa värjänneeksi espanjalaiseksi, saanut paperilapun täynnä kohteliaisuuksia, ostanut purkkaa vain jutellakseni kaupanmyyjän kanssa, valittanut kuumuudesta, valittanut kylmyydestä, pujottanut jalkaan ihanat siskon kutomat villasukat, itkenyt sekunnin ajan ihanan tekstiviestin takia, syönyt Fazerin sinistä ja puhunut suomea meluisassa kahvilassa, nähnyt bussin ikkunasta flaminkoja (ehkä), reputtanut vain kolme ainetta, ikävöinyt suomalaista kahvia, selittänyt miten teen itteni onnelliseksi, tanssinut macarenaa, elänyt.
*
*
*
Päässä pyöriviä kysymyksiä: miksen voisi jäädä tänne ja olla aina myös Suomessa? Miksi yksi ihminen ei näe että itkevä voi olla vahva? Miksi espanjalaiset käyttää sitä hiusgeeliä niin paljon? (????????) Miksi vain yksi kahvila myy omenajäätelöä? Miksi sä et oo täällä naurattamassa ja keittämässä mulle pahaa ihanaa kahvia, kun yöllä väsyttää? Miksi lentoliput on niin kalliita? Miksi kaikki espanjalaiset syö viinirypäleitä vuoden vaihtuessa? Miksi tortilla de patata, jossa on vain perunaa ja munia, on niin hyvää? Miksi elämä on niin kivaa eikä jotkut näe sitä? Miksihän...
*
*
Mulla on vähän sellainen olo, että oon vapaa. Välillä, lyhyinä hetkinä, en ehkä haluisi vaan haluisin olla jonkun - ja sitten kun ajattelen että olisin jonkun, en haluakaan. Vapaa. Isoin asia, mitä tää vuosi on tuonut tullessaan.
and I'm free,
free falling, falling
and I'm free,
free falling,
falling
