send me on my way

Oujees tiistaista lähtien oon ollu tyhmässä ylösalas-menevässä kuumeessa, vaikka olin kunnolla kipee just parisen viikkoa sitten, wtf! Onko elämä reilua, pohdin sitä syvästi... NO, joskus mulle sopii tyhmä kuumeilukin, jos saa olla rauhassa kotona ja kattoa leffoja henkensä edestä.=) On tullu katottua Walk the line (rakkaus!), The Blues Brothers, Pirates of the Caribbean, joku hassu ranskalainen leffa ja montamonta muuta. Just äsken katoin miljoonannen kerran Ice Age 1:n, joka saa vaan hyvälle tuulelle joka ikinen kerta. Sid in my heart! Lisäks oon tuijotellu Youtubesta ihmisten Oscar-puheita ja itkeny silmät päästäni, kun oon ollu niin onnellinen niiden puolesta. Huhhuh, noita leffoja katellessa tuun vaan koko ajan entistä vakuuttuneemmaks siitä, että haluun olla tekemässä leffoja sitten ku tästä kasvan (joojoo pituudessa en oo kasvanu sen jälkeen ku synnyin, mutta mahunpa ainakin sitte helposti matalien aitojen alta ja kastun sateessa muita myöhemmin, hehe).
No niin, ja saatiin sitten vihdoinki täytetyks ne Espanja-paperit ja nyt alkaa kuukausien odotus, kun ne yrittää löytää mulle loistavan isäntäperheen. (Salaisesti toivon, että Víctor Elías sattuis olemaan joku mun isäntäperheen serkkupoika tai jotain.) Paikaks valittiin Alicante, semmonen joku Tampereen kokonen kaupunki Välimeren rannalta. Katotaan mitä seuraa kun tämmönen pieni Sisu lähtee sinne seikkailemaan. :)
Tossa nyt vähän osviittaa koko paikasta, kauniiltahan toi näyttää! Fiilikset on sekavammat kuin koskaan ja jännitys kasvaa koko ajan niin että alkaa jo perhosetki tuolla mahassa tanssahdella, mutta no can do, mähän lähen sinne ja ylitän itteni ja vietän siellä elämäni ihanimman vuoden. :) Niin ku kaikissa asioissa, myös tässä pätee se, että jos haluaa tehä jotain ja onnistua siinä, pitää luottaa siihen että onnistuu. Sitten sitä pikku hiljaa onnistuu. Saatiin myös kovan työn jälkeen hankittua mulle se espanjan opettaja, joku perulainen nainen jonka oppiin ens viikolla sitten meen. Mustahan tulee kohta oikee espanjatar! Toivottavasti se sitte pukee mua, really hope so! Vaikka suomalaisuuttani mä en kyllä jätä ikinä, ja siitä kyllä se vaihto-oppilasjärjestö on pitäny huolen - mun pitää kuulemma puhua isäntäperheelleni 3-5 tuntia viikossa suomea, jotta ne tutustuu mun kulttuuriin ja kieleen. Mä siis istutan ne sohvalle ja pälätän niille suomea monta tuntia, ja ne uskollisina kattoo ja kuuntelee mua ymmärtämättä sanaakaan? Se kohta jäi mulle vähän epäselväks...


Nyt mulla on soinu tässä viimesen tunnin ajan Disney- + Ice Age-biisit. Laittakaapa tää soimaan!

 Videota ei nyt oo välttämätön kattoa (Sidiä saa toki aina ihailla) mut kuunnelkaa tota samalla kun luette, ja VAI MITÄ ETTÄ TOI ON NIIN ROAD TRIP MUSAA!! Toi kun soi, tekee vaan mieli ottaa auton avaimet ja mennä ajamaan pitkin moottoritietä kohti auringonlaskua! ====) Tulee mieleen ihan kaikki kesäillat, kun istuu autossa matkalla mökille ja ei tarvi tehä yhtään mitään ja aurinko laskee ja sitä vaan jatkaa hymyilemistä :) Nyt mulla on hirvee ikävä kesää! Vaikka tää talvi on kyllä ollu hirmu mukava ja oon nyt niin innostunut taas lautailusta, että sen puolesta talvi sais kyllä jatkua vielä pitkään :) Viitisen viikkoa enää ja nasta lautaan kohti Italian Alppeja siskon kanssa, joka tulee Englannista huom alle kolmen viikon päästä! Nyt oon kyllä yhtä hymyä jälleen kerran :)

 Joskus mä kyllä syvästi ihmettelen, miten jotkut ihmiset jaksaa hymyillä sillonkin kun on nälkä, kuumetta, flunssa, tylsää, kylmä, kuuma jne. Sitten mä alan miettiä asioita, jotka sais mut hymyilemään. Perhe ja se että se sisko todella tulee takas alle kolmen viikon päästä, musiikki, varsinkin roadtrip musa just nyt!!, kaverit ja niiden tyhmät ilmeet ja maailman huonoimmat vitsit (ei sillä, että mun vitsit olis nipsun ja lepin FREEZE-vitsiä parempia, mut...), leffat, kahvi, jonka pinnalla on pari sokerihiutaletta, vastapuristettu appelsiinimehu (olin taivaassa kun äiti teki sitä aamupalalla!), luistelu ja lätkänpeluu kavereiden kanssa kun ilta pimenee, kesä, talvi, kevät, syksy, iloset ihmiset, nauru, hymy joltain tuntemattomalta ihmiseltä, katusoittajat, sade ja aurinko, 80-kymppiset avioparit, jotka on vieläkin yhessä ja rakastaa toisiaan enemmän ku mitään muuta, Putouksen Munamies (sydän pakahtuu sen sulkkuudesta!), kesämekot, kahvittelut kavereiden kanssa, Levykauppa Äx, Ice Age, se, että mulla ei enää ikinä elämässäni oo mantsaa, se että äiti kokkas eilen vohveleita ja nyt lohta!, Petja Piiroisen Big Air MM-kulta (vaikka mua säälitti se ranskalainen, kun se niin hyvin hyppäs kaks ekaa ja vikalla mokas. Huoh, millon lakkaan säälimästä muita?), leffamusa, lautailu ja metsäreitit!, muistot, tulevaisuus, Espanja, Salkkareiden Severi, kavereiden kirjotusvirheet, pizzantekotanssi, kumpparit ja niiden sisässä villasukat, kangaskassit, nuudelit, grillaaminen, sisut (surprise surprise!), että Elton John sai sen pojan (ja jos joku nyt tulee sanomaan, ettei homoparin kuulu saada lasta, voin jopa lyödä!) ja se, että Nipsu sano mua just elämänsä valoks=). Ja tässä mä taas hymyilen!


Loppuun biisi jonka bongasin pari päivää sitten ja jonka bändiin oon nyt korvia myöten rakastunut.
Viime aikojen kivoin hetki on ollu se kun katoin pitkästä aikaa sen Walk the linen (enkä lopussa toki itkeny kuin vesiputous). Joku antakaa mulle Joaquin Phoenix tai joku yhtä ihana mies joka edes laulaa samalla tavalla.

Keeeep on smiling! :)
Sisu


Alicante-kuva: http://www.spain-holiday.com/Alicante-province