keskiviikko 25. toukokuuta 2011

light beneath the door, just enough to keep us warm

Eilinen postaus oli hassu stressinpurkaus ja stressiähän ei missään nimessä lisää se, että nytkin istun tässä enkä oo ettimässä itelleni huomista koetta varten laskinta, joka on ollut hukassa koko kurssin ajan... no, täytyy vaan toivoa, että minä ja Maol ollaan huomenna ylimpiä ystäviä. Kohta lähen ihmisten kanssa istumaan kirkolle nuotion ääreen vetämään ruokaa ja nauttimaan siitä, että siihen kokeeseen on vielä yli 12 tuntia ja että alle viikon päästä oon vapaa. Lauantainakin pakenen stressiä Porvooseen ja meen kattomaan yhden ihanan hassun ihmisen tanssitaitoa. (Mutta vaikka tää kuulostaa taas tavanomaiselta sluibailulta, on pakko sanoa, että oon mä lukenutkin! Sitä ei vaan vanhemmat osaa aina tajuta. Äh.)
Edelleen huutelen pääni sisällä kysymystä missä on loma, ja koska tänään oli tosiaan se hassu viimenen pianotunti, kesä tuntuu olevan askelta lähempänä. Siks nyt suljen ajatukseni kaikelta muulta ku tulevalta kesältä ja mitä siltä haluan.


pitkiä iltoja ja vielä pitempiä aamuja
auringonnousuja, kuumia kahvikuppeja ja niiden aiheuttamia hymyjä
matkoja tuntemattomaan ja kevyitä askelia
öisiä kävelyjä raitiovaunukiskoilla
katulamppuja ja kunnon sadetta
jonkun seisomaan saman sateenvarjon alle
paljaita jalkoja ja kuluneita kenkiä
vanhoja autoja
musiikkia autostereoista
uintia vaatteet päällä
tyhjiä katuja ja täpötäysiä kauppoja
vitivalkoisia lakanoita ja nukahtamisia hymy kasvoilla
huutoa
naurua

sitten osaan lähteä nauraen muualle

Eilen nukahdin siihen, kun kuuntelin autoja ja laskin, kuinka monta ajoi ohi. Ja mua pelotti, ihan vähän, vaikka ei ollut ees pimeää ja kuulin siskojen naurun alakerrasta.

I can hear the car
as it rumbles up the driveway
but i'm too scared to look
so i curl up beneath the window
and you're always laughing
but you always look afraid
Radical Face: Haunted

Photos:
http://weheartit.com/entry/10113762
http://weheartit.com/entry/10105509
http://weheartit.com/entry/10115131
http://weheartit.com/entry/10070415
http://weheartit.com/entry/10104468
http://weheartit.com/entry/10111788 
http://weheartit.com/entry/10085823
http://weheartit.com/entry/10116164
http://weheartit.com/entry/10115007
http://weheartit.com/entry/10102748
http://weheartit.com/entry/10049813

tiistai 24. toukokuuta 2011

MISSÄ ON LOMA

Ennen tykkäsin koeviikoista, koska päivät oli lyhyitä ja ainoa, mitä tehtiin oli sluibailu koulun sohvilla ja kahvin lipittäminen. Mutta nyt en tykkää yhtään, koska mulla ei oo rahaa kahviin ja kokeista pitäs saada hyviä numeroita, jotta äidiltä sais rahaa edes kesän jäätelökahveihin!! Okei, sluibailu on vieläkin hauskaa, mutta takaraivossa soi koko ajan ärsyttävä ääni, joka muistuttaa siitä, että pitäs lukea ja soittaa eri konsertteja varten. Ja huomenna on vika pianotunti ennen Espanjaa, enkä tiedä, missä tunnelmissa meen sinne, kun pelkään että en soita hyvin ja kun haluisin niin hirmu paljon nauttia siitä tunnista kunnolla. On niin ihmeellistä, kun joitain ihmisiä alkaa nyt nähdä viimestä kertaa ennen kun painan kaasupoljinta kohti sitä kastanjettien maata - enkä mä vielä haluis kuulla niitä toivotuksia, että "hauskaa vaihtovuotta", kun en oo vielä lähössä yhtään mihinkään! (Vaikka sain kyllä tietää isäntäperheen ja se lisäs innostusta hassusti!)


Voisinpa siis sanoa, että PÄÄ RÄJÄHTÄÄ ja haluisin loman. Ja samalla haluisin, että koulupäivät jatkuis ja jatkuis vaan, jotta ehtisin nähdä kaikkia.


Laurakin sai mut tänään melkeen itkemään sillä hirmu nätillä sävellyksellään. Äh. Hermot on sekasin, jokaikinen!


Joten pitkät kesäyöt ja ne JÄÄTELÖKAHVIT sais tän pikkusen ihmisen jälleen vähän rauhottumaan. Tai en kyllä tiedä haluunko rauhottua - haluisin päästä juoksemaan pitkin katuja ilman painavia kenkiä ja huutaa niin kovaa ku keuhkoista lähtee. 



http://weheartit.com/entry/5195030
http://weheartit.com/entry/9406578
http://weheartit.com/entry/9906347

Sekava postaus, mutta AAAAAAAAAAA ihan sama
onneks Egotrippi osaa pitää jollain tavalla ajatukset kasassa!

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

when the world turned wicked, when i joined their game

Mitä just tapahtui? Saksalaiset tapahtui. Ihana porukka sieltä jostain pikkukylästä tuli ihmettelemään meiän "suurkaupunkia" viideksi päiväksi ja samalla päätti vallottaa meiän kaikkien sydämet. Oon löytänyt maailman ihanimmat ihmiset, joiden kanssa sain nauraa koko viikon niin, että välillä jopa sattui. Ja nyt sattuu, kun ne lähti pois. Ne käveli sitä lentokentän käytävää pitkin kauemmas ja kauemmas ja katosi. Olisin halunnu tarttua niitä kaikkia kädestä ja karata Suomen metsiin ja ryhtyä niiden kanssa vaikka erämaajormaksi, jos ei muuta! Kunhan vaan voisin pitää niitä kaikkia kädestä.


kuunnelkaa tätä tässä samalla ja itkekää niin ku minä
Laura näytti mulle jotain tällasta, joka saa maailman lentämään
ja minähän oon lennelly


Mitä just tapahtui? Leijonat tapahtui. Mestaruus tapahtui. Se tuli - se päivä, jota oon oottanut koko elämäni. Oon pieni tyttö, jota Kim esimerkiksi väittää hipiksi (syynä tähän se, että mulla on Fjällrävenin reppu ja kukkamekkoja...?) ja jota Josefinkin kutsuu vain suurella sarkasmilla Big Sisuks. Päälle päin mä en siis ehkä näytä ihan tytöltä, joka vuosi vuoden jälkeen katsoo Leijona- ja HIFK- ja Anaheim-videoita Youtubesta ja itkee silmät päästään hienoille maaleille ja voitoille. Jääkiekolle. Joku hassu juttu siinä lajissa vaan vetää puoleensa, aina. Se, että siinä tapahtuu koko ajan - ja se, että se on ennen kaikkea joukkuelaji. Sunnuntaista tiistaihin mun päässä on ollut Suomi-pipo ja jopa kengätkin oon valinnut sinivalkoteeman mukaan(!). Sunnuntai- ja maanantai-illat/yöt Kauppatorilla on olleet sellaisia, jotka ihme euforisesta tunnelmasta huolimatta jää elämään mun mieleen siihen asti, kun oon vanha ja raihnainen.


 kuvat on sumuisia, mutta ihan yhtä sumussa olin itekin,
ihan vaan onnesta

Oon kipeä ja nukkunut viime öinä vain muutamia tunteja, koeviikko lähestyy enkä oo koko jakson aikana saanut muuta aikaan kuin eilen ratikassa parin minuutin musakulttuurin esitelmän Mozartista. Sekin oli suoraan Wikipediasta. Ulkona on satanut ja on kylmä ja mua painostetaan olemaan ahkerampi ja piano on seissyt koskemattomana viimesen viikon ajan. 


Mutta mulla on Radical Facen levy, kajarit joilla huudattaa ihanaa Leijonat ihanaa, saksalaisia jotka soittaa välittämättä puhelinlaskuista ja ihminen joka ostaa mulle kahvin, kun omat rahat ei riitä. Joten mä hymyilen aivastusten välillä ja pysyn hereillä, koska kahvi ja koska mielettömän onnellinen olo.


otsikon biisi: Radical Face - Glory

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

luonnonlapsen on vaikea jäädä paikoilleen

Tää päivä on tuntunut elämältä. Olin parin tunnin kävelyllä rannassa, uus kukkamekko päällä seuranani vaan Scandinavian Music Group, ilta-aurinko ja omat pienet, hiljaset ajatukset. Kuljin metsissä ja katoin merta, joka oli niin ihanan rauhallinen eikä yrittänytkään satuttaa rantakiviä kovilla aalloilla. Jossain sen lahden toisella puolen näkyi tehtaiden piippuja, mutta ne oli niin kaukana, että mä unohdin ne ja kuvittelin, että maailma olis kaikkialla niin nätti kuin se oli sen auringon alla. Mut sai hymyilemään autiot polut ja se yks ainoa vastaantulija, joka oli samalla tavalla vaan nauttimassa ja hymyili mulle niin lämpimästi, että tuntui kuin olisin juonu kuumaa kahvia. Ja kun istuin hetkeks kallion reunalle kattomaan pitkälle, mun ohi pyöräili mies kyydissään pikkupoika, joka huusi mulle iloisesti moi. Se olematon kahvi mun sisällä tuntui vielä lämpimämmältä.


Huomenna haluisin herätä samalla tavalla kuin tänään siskon rutistukseen ja poskipusuihin ja kömpiä hetkeks kuin pikkulapsi äidin ja isän sänkyyn sen jälkeen, kun ollaan käheillä ääneillämme laulettu onnittelulaulu. Haluisin syödä tänpäivästä mansikkakakkua ja kävellä takapihalla paljain jaloin ja mennä kattomaan auringonlaskua niin kuin eilen Saran kanssa. Haluisin kirjottaa hyvän biisin ja kuunnella kitaraa kuumalla asvaltilla. Ja saada vihdoin sitä lakritsijäätelökahvia.


(Kun kävelin tänään siltoja pitkin kotiin, aurinko osas lämmittää niskaa lämpimämmin kuin sun pieni kömpelö kosketus mun selässä.)

Nyt mua hymyilyttää banjon ääni, tulevat päivät ja sinä, joka luet tätä.



otsikon biisi: Metrofolk - Kortti ystävälle
kuva: weheartit.com