torstai 13. lokakuuta 2011

me gusta volver, me gustas tú

Tykkään hirmu paljon istua kahdelta yöllä puistonpenkillä ja syödä suklaata ja katella tähtiä ja puhua vähän. Tykkään kokata muffinsseja ja kattoa elokuvia kynttilän valossa kuuteen asti aamulla, ihan niinkun Suomessa. Tykkään nauraa ja heittää tyhmiä juttuja ja puhua loppuun vähän syvällisiä, espanjaksi. Tykkään kävellä yöllä rannalla ja kattoa täysikuun alla vyöryviä aaltoja ja kirjottaa hiekkaan vaihtarikavereiden kanssa extranjeros, sillä niitähän me ollaan. Tykkään kuulla, että mulla on hyvä persoonallisuus ja etten kuulemma saa ikinä palata Suomeen.

Tykkään saada useita "como estas" -viestejä, kun jään kipeänä kotiin sänkyyn makamaan. Tykkään saada vastapuristettua appelsiinimehua parantamaan oloa, ihan niinkun Suomessa. Tykkään opetella käyttämään espanjalaisten versiota Facebookista. Tykkään juoda aamukahvin iltapäivällä. Tykkään mennä piknikille puistoon (lue: paratiisiin), jossa palmut huojuu ja vesiputoukset kohisee. Tykkään tulla koulusta kotiin ja avata paketin, jossa on Sisuja ja Lauran ihania höpötyksiä. Tykkään rauhotella pientä poikaa, joka on nähnyt painajaista.


Tykkään kertoa kaupanmyyjälle olevani Suomesta ja saada lähtiessäni huudon perään "kiitos paljon!", siis suomeksi. Tykkään herätä ja tajuta, että oon nähnyt ensimmäisen uneni espanjaksi (jossa pyysin kauniisti espanjaksi kaupanryöstäjää olemaan tappamatta mua ja muita ihmisiä). Tykkään syödä tapaksia kymmenien kiltteihin pukeutuneiden, juomalauluja kailottavien skottien ympäröimänä. Tykkään maata pehmeällä hiekalla ja kuunnella, miten Manu Chao laulaa Me gustas tú. Tykkään kahvitella tuntikausia ja tajuta löytäneeni sielunkumppanin, josta en kyllä ikinä päästä irti. Tykkään huomata omaksuneeni espanjalaisten käsilläpuhumisen (nyt ne heiluu paljon napakammin kun Suomessa!).  


Tykkään istua bussissa ja heilua espanjankielisen musiikin tahdissa. Tykkään mennä kotiin siestan ajaksi ja palata iltapäivällä pariksi tunniksi kouluun. Tykkään ostaa hedelmäkaupasta kokonaisen melonin eurolla. Tykkään olla ehkä vähän ihastunut, jos satunkin olemaan. Tykkään päästä soittamaan pianoa ekan kerran puoleentoista kuukauteen ja kuulemma saada jollekin ihanat kylmät väreet aikaan. Tykkään ihailla toisen korua ja saada seuraavana päivänä samanlaisen lahjaksi. Tykkään saada ystävällisiä hymyjä, missä vaan kävelen.

Tykkään elää täällä espanjaa höpöttäen, nauraen, terveesti ikävöiden, tutustuen, nauttien, tanssien, laulaen ja hymyillen, näiden kipaleiden soidessa.
Manu Chao - Me gustas tú
Maroon 5 - Moves Like Jagger
Coldplay - Fix You
Michael Bublé - Home
hihi ja Shakira - Loca. Porque somos un poco locas.

me gusta la mar, me gustas tú
me gusta la moto, me gustas tú
me gusta correr, me gustas tú
me gusta la lluvia, me gustas tú
me gusta volver, me gustas tú
me gusta la noche, me gustas tú
Ahora voy a comer y despues voy a volver al insti! Espero que todo esté bien allí! :) hihii, siinä sulle espanjaa, Heli! Halaukset!

SISU

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

me encanta Alicante


SADE!
Kun kuulin ekat pisarat kattoa vasten, ryntäsin kattoterassille ja seisoin siellä pisaroiden kastelemana ikuisuuden. Oli ilta tai yö tai niiden välimuoto, ja kaikki tuntui jotenkin niin ihanan kotoisalta, koska oli syyskuun loppu ja vihdoin satoi. Viikkoa myöhemmin perjantaiyönä satoi taas ja me repästiin korkokengät jalasta ja juostiin lätäkköihin ja naurettiin ja tehtiin piruetteja ja herättiin seuraavana aamuna kipeinä. Mutta onnellisina.

Viime sunnuntaina kiipesin nauravien ihmisten kanssa taivaaseen. Alicanten ison kukkulan päällä seisoo linna, jonka muurien läpi voi nähdä, miten nätti maailma voi olla. Meri jatkui jonnekin loputtomiin, talot ja ihmiset ja autot oli minimaalisia siellä alhaalla, tuuli halas mua lämpimästi, eikä ollut kiire mihinkään. Taivas oli niin lähellä, että mun teki mieli vaan levittää kädet ja lähteä lentoon, hih.


Mitä on tapahtunut? Oon herännyt yhen kerran näkemään viimesen hetken auringonnoususta, joka kestää täällä vaan viis minuuttia. Oon karannut koulun muurien läpi kahvilaan istumaan ja nauramaan tyhmästi kahden tyhmänihanan ihmisen kanssa. Oon ahdistunut rahanmenosta ja ostanut silti frappelattea (rakkaus! kova kilpailija moccachinon rinnalle), puhunut tuntikausia illan hämärtyessä elämästä ja koti-ikävästä, nauttinut tyttöjen illasta, löytänyt vähän suomea puhuvan espanjalaisnaisen, kirjottanut kirjeitä oppitunneilla, ahdistunut toisen kosketuksesta (niinkuin aina), tuntenut kylmiä väreitä onnesta, ikävöinyt yhtä pientä ystävää niin paljon ja liikaa, syönyt huvikseni yöpalaa aamuyöllä pilkkopimeässä keittiössä ja kuunnellut hiljaisuutta, oottanut viikonloppua niinkuin Suomessa, pelannut pöytäfutista pienen nauravan ihmisen kanssa, yrittänyt taivutella espanjalaispoikaa lopettamaan hiusgeelin käytön (mahdoton tehtävä!), syönyt palmujen alla jäätelöä kahdelta yöllä, ja istunut maassa kapealla kävelykadulla ja nauranut kovaa ihan vaan siksi, että tykkään Espanjasta ja Alicantesta.



Nyt soi John Mayer ja mua väsyttää niin, etten oo ihan varma, oonko valveilla vai en. Kun ilta tulee, yks frappelatte ja syvällinen keskustelu jonkun kanssa kuulostaisi kivalta. Täällä ihmiset ei vietä yhtäkään päivää neljän seinän sisällä, ja mustakin on nähtävästi tulossa kovaa vauhtia espanjalainen sillä saralla. Mutta just nyt haluun olla ihan vähän aikaa yksin, hautautua peittojen väliin ja kuunnella maailmaa ihan vaan itteni kanssa, vaikka oonkin siksi kuulemma vähän omituinen. Omituinen onnellinen Sisu.



 Repussa odottaa koskemattomat koulukirjat ja väsymys tuo ikävää pintaan, mutta mun ikkunan ohi lentelee kauniita pikkulintuja, keittiöstä tulee hyvä tuoksu niinkuin aina, yksi ihana ihminen tulee vielä tänään käymään, huomenna saatan tuntea ihastuksen perhosia vatsassa ja elämä rakentuu koko ajan hirmu kivaksi. Ihaninta on se, että osaan tehdä itteni onnelliseksi espanjalaiseen tyyliin. Supisuomalainen Sisu Espanjassa ei ookaan niin suuri haaste kun ootin. Hih.