and i will hold on hope

Se tunne, kun ympärillä sataa niin, että kadut tulvii, ukkonen huutaa ja maailma välähtelee salamoista, ja oot ahtautunut pienen katoksen alle isojen matkakassien ja yhden hassusti höpöttävän ihmisen kanssa pikkukaupungin bussiasemalla - ja sade kastelee paljaat jalat ja laulat Jamie Cullumin kanssa i'm singing in the rain, just singing in the rain. Se tunne on ihana.


Se tunne, kun heräät pää pyörällä edellisestä illasta ja voit jättää muut nukkumaan ja lähteä yhden tietyn ihmisen kanssa laiturille puhumaan ja istumaan hiljaa moneksi tunniksi. Se tunne on ihana.

©JJH

 Se tunne, kun kävelet ilman kenkiä ilta-auringon valossa, lämpimällä asvaltilla ja haistat muiden tupakansavupilven. Se tunne on ihana.

Se tunne, kun istut tyynen meren äärellä punaisessa moottoriveneessä ihmisen kanssa, joka pitää sua kädestä kiinni ja kysyy, muistanko mä kyseisen hetken Espanjassa, ja sä vastaat miettimättä kyllä. Se tunne on ihana.


Se tunne, kun juokset tyhjässä metsässä etkä kuule mitään muuta kuin omat hengenvedot ja kävyt kenkien alla, eikä sua pelota vaikka on pimeää, sillä keskityt vaan askeleihin toisensa perään ja lasket niitä espanjaksi, uno dos tres cuatro... Se tunne on ihana.


Se tunne, kun juot alkuyöstä kahvia kaverin hämärässä asunnossa ja istut ihmisten ympäröimänä mustalla sohvalla katse länkkärielokuvassa. Se tunne on ihana.


Se tunne, kun hyppäät hetken mielijohteesta bussiin jonnekin, vaikka pitäisi olla menossa aivan toiseen suuntaan. Se tunne on ihana.

Se tunne, kun heräät muutaman tunnin yöunien jälkeen seitsemältä aamulla vain, että voisit istua keittiössä ja katsella, miten vanhemmat juo aamukahvinsa. Se tunne on ihana.


Se tunne, kun kävelet öisessä sateessa kotiin ja tuntuu, ettei maailmassa ole ketään muuta paitsi sinä ja se ihminen, jolle voit naputella viestin millon vaan. Se tunne on ihana.


Se tunne, kun saat muutaman lämpimän sanan ja vielä lämpimämmän hymyn samoihin liikennevaloihin pysähtyneeltä naiselta, joka on pukeutunut kuin hippi. Se tunne on ihana.


Se tunne, kun saat keskiyöllä puhelun että tule ulos, ja menet ulos puhumaan pojan kanssa, jolla on äänekäs mopo ja jota et oo nähnyt aikoihin. Se tunne on ihana.


Se tunne, kun ymmärrät, että vietät tähänastisen elämäsi parasta kesää. Se tunne on täydellinen.

Ja sitten tulee se tunne, kun kyyneleet valuu sanomalehdelle lukiessasi Norjan tapahtumista. Se tunne sattuu ja inhottaa ja kirvelee ja repii rikki. Siihen auttaa armoton kitaran soitto, joka katkaisee kitarankielet - sekä Mumford & Sons, joka laulaa I will hold on hope.