perjantai 15. heinäkuuta 2011

Hän itse puhuu ja kuulee

Oon kokenut palan täydellisyyttä: aamu-uinti neljän aikoihin, hiljaisen auringonnousun jälkeen lammessa, jonka päällä leijuu läpinäkyvä usva. Vesi oli niin lämmintä ja silkinpehmeää, että olisin voinut jäädä sinne loppuelämäkseni. Kaikki sanat jäi kaikumaan ympäri aukiota, kun joku välillä avas suunsa. Eniten siellä kaikui nauru, mun nauru ja kuuden muun ihmisen nauru. Kuuden täydellisen ihmisen nauru. Kun noustiin juosten vedestä, tärisin koko ruumiiltani - ehkä kylmästä, mutta varmaan vähäsen myös onnesta. Kotiin kävellessä hiekkatie rahisi jalkojen alla ja aurinko kimalteli hiljaa puissa. Ja mä nauroin edelleen, niiden hassujen outojen sekopäiden ihanien ihmisten kanssa.


Täydellistä oli myös grillailu kalliolla isossa porukassa auringon laskiessa, puheleminen tuttujen ja tuntemattomien ja hymyilevien ihmisten kanssa, selvä mutta väsynyt pää ja se, että mulla on kuulemma kiva nauru.




Aamulla heräsin pienelle sohvalle käpertyneenä Vilin kämpästä, johon oltiin ihmisten kanssa ängetty ja istuttu pitkälle aamuyöhön köyhien nuorten gourmé-ateriaa (lue: kermaperunoita) kokaten ja syöden, nauraen ja paljon tyhjiä ja tärkeitä asioita sanoen.


Viikon aikana on tuntunut hyvältä ja pahalta, nyt tuntuu hyvältä ja pahalta, mutta haluun olla onnellinen ja siks myös olen. Noi ihmiset saa sen aikaan. Join viikon ripari-isostelun aikana niin monta kuppia kahvia, että nyt kun oon juonut vuorokauden sisällä vaan yhden, päähän sattuu eikä kaapissa ole lisää. Se on ainoa asia, minkä annan nyt vaivata. Muut asiat saa kadota jonnekin kauas, täksi illaksi ja huomiseksi ja ylihuomiseksi ja vaikka kaikiksi päiviksi. Eteisen lattialla istuminen kahvikuppi kädessä ja isän äänen kuuleminen lankapuhelimen toisesta päästä auttoi asiaa.


Kuukaus, viikko ja viis päivää Espanjan seikkailuihin. Tällä hetkellä se tuntuu hyvältä, viiden minuutin päästä liian pelottavalta. Siks nousen nyt ja painun talosta ulos sekoilemaan ja unohtamaan kaiken koko yöksi. Ulkona sataa ja tykkään siitä, haluaisin lisää kahvia ja jos ei olisi elinikäistä sopimusta, polttaisin yhden tupakan. Sitä varten on kaks Sisu-askia.


Keep on smiling!
Sisu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti