Vaikka illat tuhlaa, aamut antavat

(Otsikon biisi: Anna Puu: Kaunis päivä)

Mul ei oo kiire koskaan minnekään,
hoidan kaikki hommat hissuksiin.
Hidas ei oo hölmö, nopeet luulee vaan.
Vauhtii fiksuudeksi kai kuvitellaan.
Hidas ensin miettii päivän pari,
kun toiset laittaa heti tuulemaan.
Juoskoon kuka juoksee, mä nyt kuitenkin
taidan jäädä hetkeks istumaan.
Kauniita on pilvet ja koivut korkeat,
nekin tykkää lepuutella vaan.
©Anna Puu: Idän hitain

Heh, hassu viikko takanapäin ja vasta puolessa välissä mennään! Viikko alkoi pienellä angstauksella Lindan kanssa, kun haukuttiin toi vastakkainen sukupuoli maanrakoon. Ärsytti. Koeviikkokin on mennyt vähän sanoisinko hassusti, äikästä ja matikasta pääsen läpi (goodbye pitkä matikka, welcome lyhyt!), mut hissa jäi vähän pimentoon… Mutta päätin, että turha sitä on stressailla, olis tietenkin kiva päästä läpi, mutta jos ei pääse, uusinta on aina olemassa! Miks huolehtia turhia, kun voi olla huolehtimattakin! Sen avulla päästiin kai siitä tyhmästä angstauksestakin yli ja nyt on ihmeen hyvä fiilis, vaikka kello lähenee puolta yötä kun tätä kirjottelen (julkaisen sitten aamulla, jos tää on ihan kelpuutettavaa tavaraa blogiin, jonka laatu ei kyllä tähänkään asti mikään maan mahtavin oo ollut!), syynä ehkä huominen vapaapäivä. Huomenna herään aikasin, talo on tyhjänä, keitän kahvia ja katon syysaamua ikkunan läpi ennen kuin lähen koululle (mistä lähin oon mennyt vapaaehtoisesti koululle hengaamaan, jos mulla on vapaapäivä? Maailmankirjat taitaa olla vähän sekasin. Sibis tekee hulluks!). Lauantaina pitäis päästä läpi mantsan ykköskurssista jota isompaa scheissea ei maailmasta löydy. Mutta ei stressiä, elämä hymyilee kaiken maailman scheissesta huolimatta!

Muutama asia hämmentää ja ajattelin niistä näin hiljaisena syysyönä jotain kirjotella ylös, vaikka tänään kun Tuomas kyseli kuulumisia ja sanoin, että menee paremmin ku hyvin, se käski kirjottaa siitä onnellisuudesta runon tai tarinan tai jotain vastaavaa. Ehkä kirjotankin, sitten kun oon saanut tän tyhjänpuhuvan tekstin valmiiks…

Niin. Hämmentävä asia nro 1: Tiedättekö sen fiiliksen, kun huomaatte, että hiljalleen jostain henkilöstä on tulossa teille ihan älyttömän tärkeä – mutta se käyttäytyy teitä kohtaan välillä tosi lämpimästi ja seuraavana päivänä oudon kylmästi? Se on saanut mut nyt miettimään, että mikä tekee ihmisille kaks puolta? Nykyään niin monessa ihmisessä on kuin kaks persoonaa: yhtenä päivänä ne on yhtä hymyä, ne nauraa ja tanssahtelee ympäri maailmaa, ja toisena ne ei muuta tee kuin itkee ja valittaa maailman epäreiluudesta. Okei, maailman iloisimmillekin ihmisille saa totta kai tulla angstipäiviä, mutta jos niiden mieliala vaihtelee päivittäin, se alkaa ihmetyttää. Eikö olis helpompaa, jos kaikki olis pysyvästi samanlaisia – silloin oppis itekin tuntemaan sen oman itsensä kunnolla, niin kuin viime postauksessa kerroin ite oppineeni. Mä en voi uskoa, että maailmassa olisi ihminen, jolle luonnollisesti kuuluis kaks eri persoonaa. Olkaa omia itsejänne ja pysykää sellaisina, maailma olis sillon järkevämpi paikka. Niin ette aiheuta muille ettekä itellenne harmaita hiuksia… näin pyytää nimimerkki Harmaita hiuksia löytyy, hehheh.

Hämmentävä asia nro 2: Huomenna, itse asiassa puolen tunnin päästä, alkaa lokakuu. Missä välissä ehti kesä loppua ja syyskuu alkaa ja mennä? Musta oli esim. aika huolestuttavaa, että me tänään Kampin alakerrassa, kaukoliikenneaseman aulassa (älkää kysykö mitä me siellä tehtiin, en osaa vastata!) istuessa alettiin puhua joulusta. Äsken oli juhannus! Ihan oikeasti, viimesen vuoden ajan aika on menny niin nopeasti, että yhtäkkiä tajuukin, niin kuin mä tänään, että mä en oo enää kesälomalla, en oo ollut pitkään aikaan, eka jakso on kohta mennyt ja lokakuu alkaa. Wait, what? Missä välissä mä olen ehtinyt tehdä mitä? Kohta on ens syksy ja mä lähen vaihtoon (Viva la España! tai jotain vastaavaa) ja mä mietin, että just äsken oli se hetki, kun mä istuin yöllä sängyssäni ja kirjotin läppärilläni jotain tyhjänpäivästä blogipostausta. Huhhuh. Tässä ajanjuoksussa ois sitten tarkotus yrittää nauttia kaikesta, mitä elämässä tapahtuu – ei mulla kohta riitä aika siihenkään! Pakko on riittää! Elämän tiimalasi sais hellittää vähän. Mä en usko olevani ainoa, joka sitä toivoo.

Hämmentävä asia nro 3: Miten syksy voi olla niin kaunis? Kukaan ei voi rakastaa ruskaa enemmän kuin minä, mä vannon! Nykyään jään melkeen joka päivä bussilla kotiin tullessani paljon aikasemmin pois kyydistä, ihan vaan siks että saisin kävellä ulkona ton ihanan ruskan ympäröimänä. Kattokaa nyt sitä! Ees maailman tylsin ihminen ei voi sanoa, että siinä olis jotain vikaa. Älkääkä nyt yrittäkö sanoa mitään siitä kylmyydestä! Saunassako meiän pitäis elää?

Hämmentävä asia nro 4: Mä voisin nukkua.

Heh, mua huvittaa aika paljon tää postaus, koska tässä ei oikeestaan ollut mitään järkeä, mutta niin ku blogin otsikko osottaa, ei mun elämässä paljon mitään järkevää ookaan. Sain ainakin joitain ei-tärkeitä ajatuksiani ylös, niissäkin on välillä oma pointtinsa!
Nyt kone kiinni ja pää tyynyyn, kuulokkeet korviin ja hetkeks toiseen maailmaan. Vaikka tässäkin maailmassa on mielettömän kiva olla. :)

Öitä vaikka lukisittekin tätä päivällä!

Sisu