Pariisin kevät ei ku Helsingin syksy

Kun olit pieni niin sun mummos sanoi:
”Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa.”
Liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan.
©Pariisin kevät: Pikku Huopalahti

Yhtäkkiä on syksy ja mä oon bussissa koulumatkoilla istuessani huomannut, ettei tytöillä oo enää mekkoja päällä ja kaikki on vetäneet takit niskaan. Mäkin vedän aamuisin heti villasukat jalkaan ja kaulahuivi on kaulan ympärille kieputettuna läpi koko päivän.

Mä tykkään syksystä (okei, kylmyyteen menee välillä hermot, mutta ei kai siitä niin lämpimän kesän jälkeen saa valittaa!!). Syksyisin vallitsee sellanen ihmeellinen tunnelma, ja mä rakastan istua aamulla bussissa ja katsoa, kuinka ihmiset yrittää sekopäässä tuulessa ehtiä bussiin tai kuinka ne pysähtyy aamukiireessä liikennevaloihin ja ehtii siinä hetken ajatella jotain mukavampaa kuin sitä kiirettä ja stressiä. Se tunnelma on varmaankin tullut siitä, että äkkiä loma on ohi ja arki iskee niskaan – ja se arki pitkän loman jälkeen on ihan oikeasti tosi mukavaa. Monet varmaan ihmettelee, että kenen mielestä arki voi olla kivaa, mutta mun mielestä se vaan on, vaikka mä olisinkin sitten oikee poikkeustapaus, kun ajattelen näin! Parin kuukauden päästä – tai viimeistään sillä ekalla koeviikolla – mä en enää oo tätä mieltä, mutta vielä tässä vaiheessa oon ehdottomasti, sanotte mitä sanotte!

Mä rakastan etenkin Helsingin syksyä. Vuoden 2008 syksynä mä käväisin Pariisissa, ja sielläkin oli tosi kaunista siihen aikaan, mutta jostain syystä Helsinki ja siellä loistavat ruskan värit vetää mua eniten puoleensa. Mähän sanoin, että oon Suomi-tyttö! Mä rakastan kaikkein eniten tässä kaupungissa niitä hieman vanhempia taloja ja Sibelius-lukion (maailman paras koulu, huom!!) rakennus on ehdottomasti loistava esimerkki siitä. Se vanha arkkitehtuuri (kuulostanpas mä viisaalta) tulee mun mielestä parhaiten esiin syksyllä, varsinkin silloin, kun tää harmaus alkaa kirkastua ruskan vaikutuksesta. Odottakaa vaan siihen!


Syksyaamuina musta on ihanaa herätä, ottaa niin pitkä kuuma suihku kuin vaan ehtii, vetää lämmintä päälle, varsinkin ne villasukat!!, ja sitten juosta bussille. Vaikka aikaiset herätykset välillä ärsyttävät – yläasteella mä olisin vasta heräillyt siinä vaiheessa, kun mun pitää nyt jo istua bussissa – siinä varhaisessa aamussa on silti jotain mielettömän kivaa. Mä istun bussissa noin tunnin ja sen aikana mä ehdin nähdä aitiopaikalta, miten koko Helsinki herää taas uuteen päivään. Mä saatan olla teistä outo, mutta mä vaan nautin tämmösistä jutuista: mä tykkään katella maailmaa ja aamut, ah!, ne on parhaita hetkiä siihen hommaan. Aamun kruunaa se, kun mä oon lähellä koulua, hyppään bussista ja haen kahvin, ja lähden sitten kävelemään koululle ja siellä on vielä vasta vähän porukkaa ja ihanan hiljaista, jossain joku ehkä hyräilee jotain. Mua hymyilyttää aina, kun mä kiipeän niitä ihanan loputtomia portaita ylös.

Mitä mä nyt haluaisin, olis kuppi kaakaota ja yks euro huomista aamukahvia varten. Nyt pieni kitaranrämpyttelyhetki ja sitten nukkumaan! Goooooooooood night! =)

Sisu