(Otsikon biisi: Tori Amos: A Sorta Fairytale)
Huoh! Tajusin tässä kiireen ja kaiken häsellyksen keskellä, etten oo muutamaan päivään tänne kirjottanut. Mutta eilen illalla, kun kävelin myöhään ratikalta kotiin, mielessä pyöri ideoita, mitä voisin tänne raapustaa jos tänään ehdin! Ja näyttää siltä että just ja just ehdin, vaikka olis sata muutakin asiaa tehtävänä...
Mä oon kahtena edellisenä iltana kokenut jotain mielettömän hienoa! Maanantaina mä olin rakkaan siskoni kanssa kattomassa Wicked-musikaalia ja eilen äikän kurssin kanssa Euroopan taivaan alla -näytelmää. Ja en voi kuvaillakaan, miten mahtavia ne oli molemmat! Wickedin musa, tarina, sanoma ja kaikki oli niin hienoa, että mä sekä nauroin ja itkin koko sen kolmituntisen shown aikana. Sama kävi sitten seuraavana iltana Ryhmäteatterissa: näytelmän huumori, näyttelijät, tarina ja lavankäyttö oli kaikin puolin upeeta! Mä en oo ehkä ikinä nauranut mitään näytelmää kattoessa niin paljon. Ihan mieletöntä! Ja propsit on annettava kommentille "in Finland we have this thing called Sisu!" =)
Sitten ku sieltä kotiin tullessani hiippailin kotiin, aloin miettiä mitä olin niinä iltoina nähnyt ja tulin ajatelleeks erilaisia tarinoita. Tiedättekö, mua kiinnostaa tosi paljon kaikki maailman tarinat: mä rakastan kirjottaa ite tarinoita, mä rakastan kattoa leffoja, joskus on ihanaa lukea, mä rakastan biisejä, joissa on joku tarina ja lisäks mä rakastan sydämeni pohjasta kuunnella ihmisiä, niiden huolia & onnellisia juttuja - eli niiden tarinoita! Mua kiehtoo aika paljon, mitä eri asioita eri ihmisille elämän aikana tapahtuu. Mä en tiedä miks, mutta niin se on vaan aina ollut.
Mun lempileffoja on The Notebook, Beauty and the Beast, Stand by Me ja 500 Days of Summer ihan vaan sen takia, koska niissä kaikissa on joku selkee ja kaunis tarina. Ne koskettaa mua kaikki ihan ihmeellisellä tavalla, ja pakko myöntää, että oon ihan tippa linssissä joka kerta kun katon niitä! (Notebookista pakko sanoa, että jos joku teistä haluu nähä joskus oikeen TODELLISEN rakkausleffan, kattokaa se! parempaa rakkausleffaa ei oo, voittaa titanicin!) Mä rakastan sitä, kun leffoissa on hyvät näyttelijät, hyvä musa, hyvä ohjaaja - mut kaikkein tärkeintä on hyvä tarina. Ja hyvä tarina on sellanen, missä kuvataan tarpeeks henkilöiden luonteenpiirteet ja kerrotaan jotain mielenkiintosta niiden elämästä niin, että saadaan se tarinan vastaanottaja nauramaan ja itkemään. Ja noi leffat, niissä on ton perusteella aivan mahtava tarina! :)
Mä oon pitkään miettinyt, kummat on parempia ja tärkeempiä mulle, kirjat vai elokuvat. Tosiasiahan on se, että mä en juurikaan lue, mä kirjotan. Äiti on aina ollu mulle niin, että mun pitäs lukea enemmän, mutta mä korvaan sen lukemisen kautta tulevan sivistyksen kirjottamisella. Mä tykkään enemmän ite päättää, mitä henkilöille tapahtuu ja millasia ne on. Mutta sitä mitä ite kirjottaa, voi mun mielestä kutsua kirjoiksi, vaikkei niitä vielä Suomalaisessa kirjakaupassa myydäkään. Siks kirjat on iso osa mua: ne voi olla, vaikkei niitä juuri lukiskaan.
Leffoissa sitten on taas ihan toinen juttu: musta on kiva kattoa niitä, vaikka tarinankulku on aina päätetty jo valmiiksi enkä mä voi sitä muuttaa. Ehkä se on helpompi hyväksyä sillon, kun näkee sen tarinan liikkuvana kuvana, näkee näyttelijöiden kaikki ilmeet ja eleet - se tekee tarinan miellyttävämmäks seurata, mun mielestä.
Musta on myös mielettömän kivaa kattoa bussista ihmisiä ja miettiä niiden elämäntarinoita. Samoin, kun nään jonkun pienen yksityisyrityksen, esim pienen vaatekaupan jossain Helsingin kadulla, en ikinä voi olla miettimättä, miten se kauppa on saanut alkunsa, mitä sen omistaja ajatteli sitä perustaessaan, pelottiks sitä, pärjääks koko kauppa jne.! Mä vaan oon tällanen, haluisin tietää esim syyt ihmisten arvoihin ja ajatuksiin, millanen niiden lapsuus on ollut, onks niillä hyvät välit perheensä kanssa, mitä ne haluu tulevaisuudeltaan, mitä ne ajattelee maailmasta nyt, mitä ne on ennen ajatellut ja mitä ajattelee tulevaisuudessa...
Samoin leffoja katellessa ja sillon harvoin kirjoja lukiessa mä pohdin usein, mitä niiden tarinoiden luojat on ajatelleet sitä leffaa/kirjaa tehdessään. Mistä ne on saaneet ideansa, mikä on omaa ja mikä toisen keksimää jne. Mun suuri haave on julkasta kirjoja, ja siitä seuraava haave on käsikirjottaa tai ohjata leffa. Jos mä onnistun noissa haaveissa, aion ihan vaan ihmisiä, jotka on samanlaisia tarinoiden pohtijoita ku minä, varten liittää työhöni selostuksen, mistä oon saanut tarinaani idean ja miks tein sen. Musta se on tärkeetä tietää.
Huh, nyt oon saanut löpistyä (onks se mikään sana?) tarinoista aika pitkän pätkän, joka on ollut varmaan aika sekavaa, sillä oon vaan naputtanut tähän katkonaisia ajatuksia samalla, kun oon tehnyt miljoonaa muuta juttua ja kuunnellut Wickedin pysähdyttävää musaa. Nyt lähen syömään mokkapaloja ja sitten ZUMBAAN siskon kaa! ;) ihanaa iltaa ja päivänjatkoaa kaikille, kirjottelemisiin!=)
Sisu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti