universos infinitos

Tyhjiä kahvikuppeja, päänsärkyä, kyyneleitä, huutoa, ikävää, pelkoa ja oloa, että en jaksa enää. Tyhjiä muovimukeja, ihmisiä ja auringonlaskuja, naurua, ilmaista juotavaa, pitkiä halauksia ja oloa, että nyt on ihan hyvä. Enemmän kahvia, sotkuinen koti, unettomia öitä, rakkautta, metron oransseja penkkejä, vauvan itkua, lisää halauksia, järviä, peltoja, metsiä. Paljon metsiä. Ajatuksia, että onko maailma ääretön, ja vastauksia, että kyllä, jos sinä ja minä ollaan yhdessä. No, ollaan sitten.

Vacías tazas de café, dolores de cabeza, lágrimas, gritos, añoranza, miedo y sentimientos, que ya no puedo más. Vacíos vasos de plástico, gente y puestas de Sol, risas, bebida gratis, abrazos largos y sentimientos, que ahora estoy bastante bien. Más café, una casa desordenada, noches sin sueño, amor, sillas naranjas de metro, un bebé llorando, más abrazos, lagos, campos, bosques. Muchos bosques. Pensamientos, si el universo es infinito, y respuestas que sí, si tú y yo estamos juntas. Pues estemos.

Taidan olla sekaisin. Kaikki heiluu ja pyörii ja tanssii päässä. Ei liian alkoholin eikä vähän unen takia. Ehkä siksi, että en tiedä, miten olla, tai ehkä siksi, että niin moni haluaa nähdä, tarjota kahvin ja kuulla kaiken. Kaiken mistä? Kaiken kaikesta. Kaiken yhdestä täysin eri elämästä jossain siellä, paikassa, joka vuosi sitten oli mulle vain kaupungin nimi. Ja kun ne katsovat kahvilassa ja odottavat, että kertoisin kaiken mitä siinä paikassa tapahtui, en tiedä, mitä sanoa. Ehkä, että opin kielen. Että opin uuden kulttuurin. Että opin tuntemaan ihmisiä. Ehkä, että opin elämään.

Estoy bastante perpleja. Todas las cosas se mueven y ruedan y bailan en mi cabeza. No por demasiado alcohol ni por poco sueño. A lo mejor porque no sé, cómo estar, o porque tanta gente quiere quedar, invitar un café y saber todo. ¿Todo de qué? Todo de todo. Todo de una vida distinta por ahí, en un sitio, que hace un año solo era un nombre de una ciudad para mi. Y cuando me miran en una cafetería y esperan que les cuente todo lo que pasó en ese sitio, no sé, qué decir. Quizás, que aprendí el idioma. Que aprendí una nueva cultura. Que aprendí a conocer a la gente. Quizás, que aprendí a vivir. 

Juuri nyt kaikki, mitä päässä pyörii, on muistoja: kun itkit, koska minä itkin. Kun hymyilit, koska minä hymyilin. Kun elin elämäni parhaimman yön, nauraen ja itkien ja rakastuen ja ostaen sämpylän neljällä eurolla tingittyäni vähän, ja jakaen sen kaikkien kanssa, ja juosten hiekalla ja katsoen auringonnousua ja ajatellen jääväni sinne. Kun isot kokot paloivat silmien edessä ja kun tanssittiin keskellä katua. Kun se mies suuteli viimeisen kerran, ja kun sen jälkeen kaaduin pimeissä portaissa ja itkin vähän lisää. Kun lentokentällä liikkuvat ihmiset ja matkalaukut ahdistivat. Kun Espanja jäi ja sinä jäit ja te jäitte ja kun näin Suomen metsät ja Helsingin valot auton huuruisesta ikkunasta. Kun oma huone tuntui tyhjältä. Kun en äkkiä enää tiennyt, oliko kaikki todella tapahtunut vai ei. Oliko Espanjaa olemassa vai ei.

Ahora mismo todo lo que hay en mi cabeza, son recuerdos: cuando tú llorabas, porque lloraba yo. Cuando tu sonreías, porque sonreía yo. Cuando viví la mejor noche de mi vida, sonriendo y llorando y enamorándome y comprando un bocadillo de 4 euros después de regatear un poco y compartiendolo con todos, y corriendo en la arena y viendo el amanecer y pensando en quedarme ahí. Cuando las grandes hogueras se quemaron enfrente de nuestros ojos y cuando bailamos por la calle. Cuando ese hombre me besó por última vez, y cuando después de eso me caí en las oscuras escaleras y lloré un poco más. Cuando la gente y sus maletas en el aeropuerto me agobiaron. Cuando España se quedó y tú te quedaste y vosotros os quedasteis por ahí, y cuando vi los bosques de Finlandia y las luces de Helsinki desde la humeante ventana del coche. Cuando mi propia habitación me parecía vacía. De repente no estaba segura, si de verdad todo había pasado o no. Si España existía o no.

Maailman on pakko olla ääretön. Jos yhdelle pienelle ihmiselle tapahtuu niin paljon, ei kaikkien miljardien ihmisten elämät mahdu tänne. Maailma on loputon, niin kuin ikävä ja kahvintarve ja naurut ja itkut ja koulupäivät ja rahanpuute ja alkoholin täyteiset illat ja me kaksi.

El universo debe ser infinito. Si a una pequeña persona le pasan tantas cosas, no todas las vidas de las mil millones personas caben aquí. El universo es infinito, como la añoranza y la necesidad del café y las risas y los lloros y los días en el instituto y la falta del dinero y las noches llenas del alcohol y nosotras dos.

Joka päivä kaikki on paremmin. Ikävöin ja itken joskus, mutta täällä on paljon ihmisiä, jotka halaavat kovaa ja rakastavat ja saavat nauramaan niin, että sattuu. Ja täällä on metsiä, joissa voi hetken istua yksin, jos tekee mieli. Onneksi on paljon metsiä.

Cada día todo está mejor. Echo de menos y lloro a veces, pero aquí hay mucha gente que me abraza fuerte y que me quiere y que me hace reírme tanto que me duele. Y aquí hay bosques, donde puedo sentarme sola por un momento, si me apetece. Afortunadamente hay muchos bosques.

prepárame la cena, que regreso pronto

Decir adios a una persona, después de compartir la vida con ella, es el peor sentimiento que a esta pequeña chica le ha dado el mundo, o Dios o Diablo o lo que sea. El mundo me parece mucho más vacío cuando me he despedido llorando de ti en el aeropuerto, cuando estoy en el autobús volviendo a la ciudad donde te conocí, cuando paso por tu casa y no estás allí, cuando veo el banco donde comimos chocolate la última noche, cuando no estoy segura de cuando te volveré a ver (pero dios como me encantó que dijeras  'nos vemos' cuando te fuiste, tan segura de que nos volveriamos a ver). Pero en realidad mi mundo está lleno, porque te conozco y porque te quiero y porque me cambiaste la vida. Solo te echo de menos, nada más. 
*

Hyvästellä joku ihminen sen jälkeen, kun on jakanut koko elämän sen kanssa, on pahin tunne, mitä maailma tai Jumala tai Saatana tai mikä lie on tälle pienelle tytölle antanut. Maailma tuntuu niin paljon tyhjemmältä, kun oon hyvästellyt sut itkien lentokentällä, kun istun bussissa matkalla takaisin kaupunkiin, jossa suhun tutustuin, kun ohitan sun talon etkä oo siellä, kun nään penkin, jolla syötiin suklaata viimeisenä iltana, kun en oo ihan varma, milloin nähdään taas (mutta voiluoja miten rakastin sitä, että sanoit vaan nähdään kun lähdit, varmana siitä, että nähtäisiin). Mutta totuus on, että mun maailma on kokonainen, koska tunnen sut ja koska rakastan sua ja koska muutit mun elämäni. On vain ikävä, ei muuta.
*

*
Pero si decir adiós a unas personas duele tanto que casi no se puede respirar, cómo será decir adiós a todo el mundo? Decir que me voy ahora, que os quiero y que volveré, pero que ahora tengo que irme, tengo que correr al avión y hundirme en las lágrimas y volar fuera del país que me ha enseñado cómo una puede enamorarse de otro país y de otra gente y ser feliz aunque la vida real en mi país esté lejos. En dos semanas volveré a mi vida real. La vida aqui ha sido como un sueño. Tan perfecta. Tan maravillosa. Tan díficil. Tan rara. Tan feliz que he vivido el mejor año de mi vida. Y me duele irme. Me duele. Pero me están esperando, me está esperando otra felicidad, otra gente y otras cosas perfectas y dificiles y maravillosas. Mi país. Mi vida. Vosotros.
*

Mutta jos hyvästien jättäminen muutamalle ihmiselle sattuu niin paljon, etten melkein voi hengittää, millasta tulee olemaan sanoa hyvästi kaikille? Sanoa, että mä menen nyt, että rakastan teitä ja että tuun takaisin, mutta että nyt mun pitää mennä, mun täytyy juosta lentokoneeseen ja hukkua kyyneleihin ja lentää pois maasta, joka on näyttänyt mulle miten voi rakastua toiseen maahan ja toisiin ihmisiin ja olla onnellinen, vaikka oikea elämä kotimaassa olisikin kaukana. Kahden viikon päästä mä palaan oikeaan elämääni. Elämä täällä on ollut kuin unta. Niin täydellistä. Niin ihanaa. Niin vaikeaa. Niin outoa. Niin onnellista, että oon elänyt elämäni parhaan vuoden. Ja sattuu lähteä. Muhun sattuu. Mutta mua odotetaan, mua odottaa toinen onni, toiset ihmiset, toiset täydelliset ja vaikeat ja ihanat asiat. Mun maa. Mun elämä. Te.
*

 

*

Me quedan 2 semanas. Voy a vivirlas siendo la chica más feliz del mundo. Voy a vivir como he vivido cada día. He hablado con la mejor española y amiga del mundo de cosas importantes por la noche, en un parque donde los niños juegan y no están durmiendo, como todos los niños en Finlandia estarían a esa hora. Nos hemos escapado del instituto para que una persona me pudiera invitar unas tortitas. He bailado con música de los 80's hasta dolerme y disfrutado un montón aunque ese día te había dicho adiós. Le he dejado besarme a las 6 de la mañana en mi cocina sabiendo que nadie podría interrumpir porque toda la casa estaba vacía (y me ha hecho echar de menos las noches en Finlandia cuando la casa está vacía y solo nosotros estamos allí, yo y vosotros y nuestras risas). He tocado el piano en un concierto español y me ha dicho gente desconocida que nunca dejara de tocar. He visto a un vampiro en una calle oscura (jiji) y no he parado de reírme después. He mirado como has fumado un cigarillo en tu vacío comedor, ventana abierta, disfrutando de cada segundo. Me he peleado con un hombre desconocido y disfrutado porque no me había peleado con nadie por 9 meses. He sido feliz. He estado preparándome para irme pero también para seguir siendo feliz. Voy a ser feliz porque quiero serlo. Lo digo siempre, lo sé - pero no dejaré de decirlo hasta que tú me entiendas y lo intentes también.
*
Mulla on jäljellä 2 viikkoa. Aion elää ne ollen maailman onnellisin tyttö. Aion elää niin kuin oon elänyt joka päivä. Oon puhunut maailman parhaimman espanjalaisen ja maailman parhaimman ystävän kanssa tärkeistä asioista yöllisessä puistossa, jossa pikkulapset leikkivät eikä nuku niin kuin lapset Suomessa nukkuisi siihen aikaan. Ollaan karattu koulusta, jotta yksi ihminen voisi tarjota mulle muutaman pannukakun. Oon tanssinut 80-luvun musiikin kanssa niin että sattuu ja nauttinut hullusti, vaikka sinä päivänä olinkin sanonut hyvästi. Oon antanut sen suudella kuudelta aamulla keittiössäni, tietäen ettei kukaan voisi keskeyttää koska koko talo oli tyhjä (ja se sai mut ikävöimään niitä öitä Suomessa, kun talo on tyhjä ja siellä ollaan vain me, minä ja te ja meidän nauru). Oon soittanut pianoa espanjalaisessa konsertissa ja kuullut tuntemattomilta ihmisiltä, etten koskaan saisi lopettaa soittamista. Oon nähnyt vampyyrin pimeällä kadulla (hihi) pystymättä lopettamaan nauramista sen jälkeen. Oon katsellut, miten poltat yhden tupakan sun tyhjässä olohuoneessa, ikkuna auki, nauttien joka sekunnista. Oon riidellyt tuntemattoman miehen kanssa ja nauttinut, koska en ollut riidellyt kenenkään kanssa yhdeksään kuukauteen. Oon ollut onnellinen. Oon valmistautunut lähtemiseen mutta myös onnellisena olemisen jatkamiseen. Aion olla onnellinen, koska haluan olla sitä. Sanon sitä aina, tiedän - mutta en aio lopettaa sen sanomista ennen kuin ymmärrät mua ja yrität sitä myös.
*
*

Quiero decir gracias a todos vosotros, aqui y allí. Por quererme. Por echarme de menos. Por esperarme. Por prepararse para esperarme. Por entender qué significa España para mi ahora. Por entender que aunque quiero veros todos allí, me dolerá irme de aqui y que estaré perpleja los primeros días despues de volver. (Y que por eso todavía no quiero empezar a hacerme la maleta.) Por enseñarme castellano. Por no dejarme olvidar el
finlandés. Por ser vosotros. Por hacerme feliz. Dios, si os tengo a todos vosotros, en Finlandia y en España, por qué no sería feliz?
*
Haluan kiittää kaikkia teitä, täällä ja siellä. Siitä, että rakastatte mua. Siitä, että ikävöitte mua. Että odotatte mua. Että ymmärrätte, mitä Espanja tarkoittaa mulle nyt. Että ymmärrätte, että vaikka haluan nähdä teidät kaikki siellä, muhun sattuu lähteä ja tuun olemaan eksyksissä ensimmäiset päivät paluun jälkeen. (Ja että siksi en halua aloittaa matkalaukun pakkausta.) Siitä, että ootte opettaneet mulle espanjan kielen. Että ette oo antaneet mun unohtaa suomea. Siitä, että olette te. Että teette mut onnelliseksi. Voiluoja, jos mulla on teidät kaikki, Suomessa ja Espanjassa, miksi en olisi onnellinen?
*

*
no vale el tiempo pero valen las memorias,
no se cuentan los segundos, se cuentan historias,
la paciencia es lo que se cosecha,

mi calendario no tiene fecha

yo me huelo por lo que siento,
por eso presiento,
que dentro del circuito me queda poco tiempo,
en el próximo tren me monto

prepárame la cena,
que regreso pronto

yo soy libre porque desde aquí yo vuelo,
solo toca despegarse del suelo

prepárame la cena,
que regreso pronto

(te lo prometo)
*

disculpad mi osadía

 *
Soy una chica que mide menos de 153 cm y me niego a utilizar tacones, duelen. Soy una chica a la que la gente llama leona cuando abre su pelo. Soy una chica que sueña con tener su propio apartamento para poder desaparecer allí días y días aunque me echen de menos. Soy como ellos, que se escapan de clase para hablar un rato con alguien en el suelo del vacío pasillo de la escuela, y como ellos que sonríen porque les gusta sonreir. Soy una chica que no le gusta ser organizada y que se acuerda de su mejor amigo cada vez que ve la Luna. Soy una chica que echa de menos su guitarra y el pelo rizado de su hermano.
*
Olen tyttö, joka on alle 153 senttimetriä pitkä, mutta joka ei halua käyttää korkokenkiä, koska ne saavat jalat särkemään. Olen tyttö, jota ihmiset kutsuvat leijonaksi hänen avatessaan nutturansa. Olen tyttö, joka uneksii omasta asunnosta voidakseen kadota sinne päiviksi, vaikka muut kaipaisivatkin. Olen kuten ne, jotka karkaavat tunneilta puhuakseen vähän jonkun kanssa koulun tyhjän käytävän lattialla, ja ne, jotka hymyilevät, koska tykkäävät hymyillä. Olen tyttö, joka ei tykkää olla järjestelmällinen ja joka muistaa parasta ystäväänsä aina nähdessään kuun. Olen tyttö, joka ikävöi kitaraansa ja veljensä kiharatukkaa.
*

*
Soy de las que se rien mas que lloran y de las que gritan solo a sus padres. Soy de las personas que siempre está lista para escuchar los problemas de todos y a la que le encanta hacerlo. Yo vivo el momento y mientras cuento los días hasta los eventos que vienen. Digo gracias después de cada comida aunque yo la haya preparado. Soy una persona pequeña que quiere tener un corazón grande y que echa de menos a sus Converse rotas. Soy una estudiante de intercambio en España. Soy una chica que lloró como se llora en las películas hace unas semanas cuando vió a su hermana y a sus padres en el aeropuerto. Y soy una persona que ya no llora casi nunca (solo cuando pienso en el poco tiempo que me queda en España).

*
Olen yksi heistä, jotka nauravat enemmän kuin itkevät ja jotka huutavat vain vanhemmilleen. Olen niitä ihmisiä, jotka ovat aina valmiita kuuntelemaan kaikkien ongelmia ja rakastavat tehdä sitä. Elän hetkessä ja samalla lasken päiviä tuleviin tapahtumiin. Kiitän joka ruoan jälkeen, vaikka olisin sen itse valmistanut. Olen pieni ihminen, joka haluaa omistaa suuren sydämen ja joka ikävöi rikkinäisiä Conversejaan. Olen vaihto-oppilas Espanjassa. Olen tyttö, joka itki niin kuin elokuvissa itketään nähdessään siskonsa ja vanhempansa lentoasemalla muutama viikko sitten. Ja olen ihminen, joka ei enää itke juuri koskaan (vain ajatellessaan sitä niin lyhyttä aikaa, mikä hänellä on jäljellä Espanjassa).
*

*
Soy como los que pueden olvidar llamar a alguien porque a veces viven en su propio mundo, no porque no le quieren. Soy una chica que ayer no podía dormir por haber hecho daño a alguien por su incapacidad de enamorarse. Yo nunca me enamoro, solo de Johnny Depp y de sus cigarillos, aunque yo nunca fumo. Porque soy una chica que tiene un trato (''tú no fumas, yo no fumo''). Soy feliz.

*
Olen kuin ne, jotka saattavat unohtaa soittaa jollekin ihmiselle, koska elävät välillä omassa maailmassaan, ei siksi etteivätkö rakastaisi tätä. Olen tyttö, joka ei eilen saanut nukuttua satutettuaan jotain kykenemättömyydellään rakastua. En koskaan rakastu, vain Johnny Deppiin ja hänen savukkeisiinsa, vaikken koskaan polta. Koska olen tyttö, jolla on sopimus ("sinä et polta, minä en polta"). Olen onnellinen.
*

*
Soy una persona que no quiere caerle mal a nadie y que no quiere que nadie le caiga mal a ella. Soy como ellos que a veces querrían vivir por unos días solo con un piano. Soy una chica que hace unas semanas que por un momento no pudo ni respirar por lo feliz que se sintió de tener a tanta gente buena en su vida. Soy como ellos que querrían emborracharse por las noches cuando no tienen prisa de llegar a ningun sitio y tienen ganas de hablar durante horas con el hombre de la tienda de al lado de su casa.

*
Olen ihminen, joka haluaa olla pidetty ja pitää kaikista. Olen kuin ne, jotka välillä haluaisivat elää muutaman päivän vain pianonsa kanssa. Olen tyttö, joka muutama viikko sitten ei voinut muutamaan hetkeen hengittää ollessaan niin onnellinen siitä, että omistaa elämässään niin paljon hyviä ihmisiä. Olen kuin ne, jotka haluaisivat humaltua niinä öinä, kun ei ole kiire minnekään ja tekee mieli puhua tuntikausia lähikaupan kassanmyyjän kanssa.
*

*
Me llaman loca y dicen que soy pequeñita y divertida y rara y mona y tonta y lista y una buena amiga. Me encantan mi gente y las bromas malas. No odio casi nada, porque cuando era pequeña me dijeron nunca odies nada. Solo odio tu puto saludo frio aunque no te he hecho nada. Porque yo no quiero hacer daño a nadie. Soy una chica a la que la gente mira por la calle cuando está caminando en un vestido de flores con su amigo que lleva la camiseta de un grupo de heavy metal. Soy como ellos que nunca paran de cantar.

*
Minua kutsutaan hulluksi ja pieneksi ja hauskaksi ja oudoksi ja suloiseksi ja tyhmäksi ja fiksuksi ja hyväksi ystäväksi. Rakastan ihmisiäni ja huonoja vitsejä. En vihaa lähes mitään, sillä ollessani pieni minulle sanottiin älä koskaan vihaa mitään. Vihaan ainoastaan helvetin kylmää tervehdystäsi, vaikken ole tehnyt sinulle mitään. Koska en halua tehdä pahaa kenellekään. Olen tyttö, jota katsotaan kadulla hänen kävellessään kukkamekossa ystävänsä kanssa, joka on pukeutunut hevimetallipaitaan. Olen kuin ne, jotka eivät ikinä lakkaa laulamasta.
*

*
Me gustan las cosas rojas, el zumo de naranja, mi collar de pájaro, sangria, sombreros y las peliculas donde sale Russell Crowe y su risa rara. Yo he prometido ir a Puerto Rico con la persona cuyo nombre está escrito en la pulsera de mi mano derecha. Tengo miedo del agua pero me encanta correr al mar y a las piscinas con ropa. Tengo miedo de los Kebap y de perder a alguien. Tengo tanto miedo del fuego que nunca he encendido una vela.
 *
Pidän punaisista asioista, appelsiinimehusta, lintukorustani, sangriasta, hatuista ja elokuvista, joissa on Russell  Crowe ja hänen outo naurunsa. Olen luvannut mennä Puerto Ricoon ihmisen kanssa, jonka nimi on kirjoitettu oikean käteni rannekoruun. Pelkään vettä, mutta rakastan juosta mereen ja uima-altaisiin vaatteet päällä. Pelkään kebab-ravintoloita ja jonkun menettämistä. Pelkään niin paljon tulta, etten ole koskaan sytyttänyt yhtäkään kynttilää.
*

*
Soy una chica que suele agobiarse justo en el momento en que una persona le coge la mano por la primera vez. (Y ahora no me estoy agobiando aunque me den un montón de besos en la parada de autobus. Que cojones.) Quiero ser libre. Quiero escribir canciones en español y en finés, en los dos idiomas más bonitos del mundo. Acabo de ser tia de la niña más bonita del mundo. Para mi todo el mundo es bonito. Porque lo es si abres tus ojos.
*
Olen tyttö, jota on tapana ahdistaa juuri sillä hetkellä, kun joku tarttuu kädestä ensimmäisen kerran. (Ja nyt ei ahdista, vaikka joku suutelisikin miljoona kertaa hiljaisella bussipysäkillä. Mitä helvettiä.) Haluan olla vapaa. Haluan kirjottaa lauluja espanjaksi ja suomeksi - lauluja kahdella maailman kauniimmalla kielellä. Minusta tuli maailman kauniimman tytön täti. Minulle koko maailma on kaunis. Sillä se on, jos avaat silmät.
*

*
Este año me ha enseñado tantas cosas del mundo, y, sobre todo, de mi. Sé que el mejor café del mundo es el de Finlandia y que ya no podré vivir sin mis españoles raros. Sé que es posible hacer a alguien feliz. Vosotros me haceis tan feliz. Sé que toda la vida no puede ser sobre flores y felicidad pero hay que intentarlo. Sé que ya no me da vergüenza nada. Sé que ya no existe esta loca finlandesa sin una loca noruega. Sé que me encanta el hombre con el pelo negro que me pone chocolate en mi frappelatte. Sé que me encanta que mi pelo huela a tu cigarillo. Sé que querría ser forever young como Alphaville. Sé que quiero a Finlandia, a España, y a ti.
*
Tämä vuosi on opettanut niin paljon asioita maailmasta, ja ennen kaikkea minusta. Tiedän, että maailman paras kahvi on suomalainen kahvi ja etten enää voi elää ilman outoja espanjalaisiani. Tiedän, että on mahdollista tehdä joku onnelliseksi. Te teette mut niin onnelliseksi. Tiedän, ettei koko elämä voi olla pelkkiä kukkia ja onnellisuutta, mutta sitä pitää yrittää. Tiedän, etten enää häpeä mitään. Tiedän, ettei enää ole olemassa tätä hullua suomalaista ilman yhtä hullua norjalaista. Tiedän, että rakastan sitä mustatukkaista miestä, joka laittaa suklaata frappelatteeni. Tiedän, että rakastan sitä kuinka hiukseni tuoksuu tupakallesi. Tiedän, että haluaisin olla forever young niin kuin Alphaville. Tiedän, että rakastan Suomea, Espanjaa ja sinua.
*

 

y respirar tan fuerte que se rompa el aire

*

Mä hengitän. Hengitän omassa huoneessani espanjalaista ilmaa ja kuuntelen liikennettä ja mua rikkoutuneen kellon jättämässä hiljaisuudessa. Ja Vetusta Morlaa ja haukotuksiani. Mutta kellon hiljaisuudella on kovin ääni. Se ei enää puhu sekunneista eikä minuuteista eikä tunneista, mutta mä tiedän ajan kuluvan. Se juoksee, enkä mä halua juosta sen kanssa, mä haluan jäädä tähän. (El corría, nunca le enseñaron a andar. Hänellä oli tapana juosta, kukaan ei koskaan opettanut kävelemään.)
*

Yo respiro. Respiro en mi habitación el aire español mientras escucho el tráfico. Me escucho a mi, en el silencio, los restos que ha dejado el reloj que se rompió. A Vetusta morla y a mis bostezos.  Pero el silencio del reloj tiene la voz más alta. Ya no me habla de los segundos ni de los minutos ni de las horas, pero se que el tiempo se está llendo. Está corriendo y yo no quiero correr con el, yo me quiero quedar aqui. (El corría, nunca le enseñaron a andar.)
*

*
Koska hengitän. Hengitän, koska elän. Elän, nauran, tanssin, kuuntelen, puhun ja jätän itkemättä Alicanten kaduilla ja taloissa ja kahviloissa ja terasseilla ja puistoissa ja takseissa. Elän koko sydämelläni ja ruumiillani ja sanoillani ja naurullani. (Quiero estar bailando hasta el apagón. Haluan tanssia sähkökatkoon asti.) Enkä halua lopettaa tanssimista, elämistä. Tiedän, että jos haluaisin, voisin elää kaikissa maailman osissa. Kaikki voi. Mutta mä haluan jäädä tähän. Helsingin ratikka on kauniimpi kuin Alicanten, mulla on ikävä vihreyttä, niitä puita ja kukkia kaikkialla ympärillä, mua odottaa niin moni enkä koskaan jätä olematta 100% suomalainen - mutta mä olen onnellinen täällä. Oon onnellinen sun, teidän, espanjalaisen ilman, liikenteen, Vetusta Morlan, elämän takia.
*
Porque yo respiro. Respiro porque vivo. Vivo, me rio, bailo, escucho, hablo y dejo de llorar en las calles y las casas y las terrazas y los parques y los taxis de Alicante. Vivo con todo mi corazón y mi cuerpo y mis palabras y mis risas. (Quiero estar bailando hasta el apagón.) Y no quiero dejar de bailar, de vivir. Yo sé que si quisiera, podría vivir en todas las partes del mundo. Todos podrían. Pero me quiero quedar aqui. El tram de Helsinki es más bonito que el de aqui, echo de menos al verde, a los arboles y a las flores alrededor de mi, me espera tanta gente allí y nunca dejaré de ser 100% finlandesa - pero soy feliz aqui. Soy feliz por ti, por vosotros, por el aire español, por el tráfico, por Vetusta Morla, por la vida.

*

*

3 kuukautta ja muutama päivä. Haluan niiden olevan täynnä vapaita tunteja, kahvia, paellaa, mukavia tennareita (korkokengät ei ole mua varten), kauppahallin omenoita, sanattomia keskusteluita, teitä, juoksemista, tuntemattomia hymyjä, sinua. Seitsemän edellistä kuukautta on muuttaneet elämän ja haluan tulevien kolmen tekevän sen myös.
*
Tres meses y algunos días. Quiero que sean llenos de clases libres, de café, de paella, de zapatillas comodas (los tacones no son para mi), de manzanas del Mercadona, de conversaciones sin palabras, de vosotros, de correr, de sonrisas de gente desconocida, de ti. Los siete meses pasados han cambiado mi vida, y quiero que los tres que vienen lo hagan también.   

*

*
Muutama asia, joka saa mut elämään: aamu, jolloin kuljen ennen seitsemää kaduilla mennäkseni katsomaan formuloita sun pieneen keittiöön. (Kimi Räikkönen & Fernando Alonso ftw.) Vuoden ensimmäinen frappelatte ja sähkönsiniset farkut. Kaksi koiraa kaikissa talon huoneissa. Muutamat komeat partamiehet.  Calle 13. Espanjalaisnaiset etsimässä miehiä, espanjalaismiehet etsimässä jotakuta  tanssimaan. Suomalaisyttö etsimässä onnea - ja löytämässä sen. Suudelmat, halaukset, tyhmät keskustelut, tärkeät keskustelut, tärkeät paikat, tyhmät yöt, naurut, jotka sattuvat vatsaan, hengitykset, jonkun tupakan tuoksu, vapaus, The Kooks laulamassa I wanna make you feel alive, iloiset tervehdykset, lyhyet ja kylmät tervehdykset. Tanssia huonosti, mutta paljon. Kaikki ne asiat, jotka saavat mut tuntemaan jotain - ne saavat mut elämään.
*

Unas cosas que me hacen vivir: una mañana, cuando estoy caminando antes de las siete por las calles para ir a ver la Formula1 en tu pequeña cocina. (Kimi Räikkönen & Fernando Alonso ftw.) El primer frappelatte del año y vaqueros azules. Dos perros en todas las habitaciones de la casa. Algunos guapos con barba. Calle 13. Españolas buscando a hombres, españoles buscando a alguien para bailar. Una finlandesa buscando la felicidad - y encontrandola. Besos, abrazos, conversaciones estupidas, conversaciones importantes, sitios importantes, noches estupidas, risas de las que duelen al estómago, respiraciones, el olor del cigarillo de alguien, libertad, The Kooks cantando I wanna make you feel alive, saludos felices, saludos cortos y frios. Bailar mucho y mal. Todas las cosas que me hacen sentir algo - esas cosas me hacen vivir.

*

bailando hasta el apagón
*
3 kuukauden päästä mun kulkuni täällä päättyy. Voin juosta ja nauraa Helsingin puistoissa, puhua lakkaamatta suomea, tanssia suomireggaen tahtiin, halata teitä kaikkia niin, että sattuu, valittaa vähän kylmyydestä mutta silti rakastaa sitä, nukkua sun kodin lattialla ja hymyillä. Mutta siitä huolimatta en halua, että tää kulku päättyy. Koska mulla on niin paljon hymyjä ja niin paljon ihmisiä kulkemassa mun kanssa.
*
En 3 meses mi camino aqui termina. Puedo correr y reirme en los parques de Helsinki, hablar finlandés sin parar, bailar con reggae finlandés, abrazar a vosotros hasta que me duela, quejarme del frio pero todavía quererlo, dormir en el suelo de tu casa y sonreir. Pero todavía no quiero que termine este camino. Porque tengo tantas sonrisas y tanta gente caminando conmigo.
*


Biisit/canciones: Vetusta Morla

mírame, soy feliz, tu juego me ha dejado así

 
Qué contiene un día perfecto? Una otra ciudad, terrazas llenas de sonrisas, música en el autobús, español, España, tú y yo, hombres tocando guitarras, la mejor paella del mundo y helado en la playa - libertad. Y nos fuimos del restaurante sin pagar. Así es la vida, como digo aqui cada día.
 

Mitä sisältyy täydelliseen päivään? Toinen kaupunki, terasseja täynnä hymyjä, musiikkia bussissa, espanja, Espanja, sinä ja minä, miehiä soittamassa kitaraa, maailman parasta paellaa ja jäätelöä rannalla - vapautta. Ja häivyttiin ravintolasta maksamatta. Tätä on elämä, niin kuin sanon täällä joka päivä.

Hoy quiero que alguien me cuente algo y me compre un café y me haga olvidar que hay cosas que se llaman el libro de historia y el diccionario. Tänään haluan, että joku kertoo mulle jotain ja ostaa mulle yhden kahvin ja saa mut unohtamaan, että on olemassa sellaisia asioita kuin historian kirja ja sanakirja.

los días raros

*

Huuruinen hostelli-ikkuna ja hiljaset hippikylän kadut kahdeksalta aamulla, rakkaimman ihmisen sanat kahvilan seinien sisällä ja tekstiviesti äidille "elämä on täydellistä - la vida está perfecta". Aamut Granadassa voi olla sellaisia. Lumihangessa istuskelu, muiden tupakansavun haistelu, maailman paras pizza sekä maailman ystävällisin espanjalaispariskunta - Sierra Nevadassa voi kokea sellaista. Japanilaisturistien pakoilu, avautuva ruusunnuppu tammikuussa, tyhjä bussiasema kolmelta aamuyöllä, La Alhambra -palatsin puutarhat, linja-autossa nukkuvat ihmiset, vuoden ensimmäiset mansikat ja graffititeksti tus sueños se haran feliz cuando despiertes. Täydellinen viikonloppu jossain Andalusian vuorien juurella. Ihaninta oli vapaus: vain sinä ja minä ja ne kaduilla kulkevat hipit ja maailman paras tortilla ja suklaa. Te quiero.
*

*
Koulun vihreät pulpetit kyllästyttää. Kyllästyttää kirjat ja hidas kello ja se, ettei tunneilla saa venytellä haukotellessaan. Kyllästyttää kylmyys, joka ei välillä ole kylmyyttä, lenkkeily kaatosateessa, opettajien vaatteet ja jäiset lattiat. Rakastan näkkileipäpakettia, jossa on tekstit suomeksi, vadelma- ja kastanjamarmeladia jääkaapin perällä, naurukuolemia kaduilla, ystäviä, kahvihetkiä sotkuisessa keittiössä, lyhyitä halauksia, sekavaa vaatekaappia, ikävänpuuskista selviämistä, Espanjaa ja omia ihmisiäni. Olen huutanut mielenosoituksissa, uusinut kokeita, rakastanut vesipisaroita ikkunassa, ajatellut enemmän espanjaksi kuin suomeksi, muistanut sun ekan hymyn, juossut pakoon jonkun kosketusta (taas kerran), tajunnut, että täällä kaikki pelot ja rakkaudet ja onnet ja ahdistukset on samoja kuin Suomessa. Joskus haluisin ajatella niitä lattialla maaten, kattoon tuijottaen niin kuin kotona - täällä ne lattiat on vaan liian jäiset sellaiseen. (Vaikka yhtenä päivänä löysinkin itteni majoittuneena ystävän keittiön lattialle, puhuen miehistä ja keltaisista kiiveistä. Mutta oltiinkin kääriydytty peittoihin.)
*



*
Arkipäiväisiä ajatuksia tammikuussa Alicantessa: espanjalaisten miesten geelitukat ei enää edes huvita. Que asco. Miksei frappelattea myydä talvisin? Punaiset omenat on parempia kuin vihreät. Mikä on perinteistä suomalaista ruokaa karjalanpiirakoiden lisäksi? Rakastan sua ja Vetusta Morlaa koko pienellä ruumiillani. Missä on Alicanten hipit? Milloin tulee Lauran seuraava kirje? Lenkkikenkien kutsu, rikkinäiset ipod-kuulokkeet. Ja että hoy te toca ser feliz.
*


*
Välillä tuntuu tyhmältä ikävöidä. Tyhmää ikävöidä jotain, mikä on olemassa, vähän kaukana vain. Ja täällä on niin paljon, mitä ikävöin myöhemmin. Ovisummereita, churroja uskonnontunnilla, halpoja kampaamoja, mua ymmärtäviä ihmisiä ja koira, lyhyitä katseita, tupakoivia espanjalaisia, tanssijoita puistoissa, suklaamuroja. Niitä varsinkin. Tänään on yksi niistä päivistä, uno de los días raros. Kun on vähän ikävä ja se tuntuu tyhmältä.

Täällä ajattelen tulevaisuutta paljon, koska oma tulevaisuus on niin avoin ja sinä sanot, että pelkäät jääväsi Alicanteen ikuisesti. Lähde mun mukaan, ryhdy katutaiteilijaksi, katso maailmaa lentokoneen ikkunasta ja elä vaan.
*



*
eletään vaaaaaaaaaaan
Ja Sara rakas, onnea.
*
PS. Pekka Haavisto presidentiksi.

every teardrop is a waterfall

Mitä tänään. Sekavat tunteet ja se, miten Coldplay saa koottua kaiken musiikiksi. Väsyttää se, ettei yksi jaksa puhua muista kun itsestään ja se, että toisella on kaksi persoonaa enkä tiedä, kumpi on oikea vai onko molemmat vai kumpikaan. Väsyttää se, että teen kaikkeni, että auttaisin ja autankin, ja silti niihin sattuu ja sitten muhun sattuu enkä halua, että muhun kosketaan. No me toques - älä koske, huusin eilen ja juoksin pois. Juoksin pois, vaikka olisi ehkä pitänyt jäädä huolehtimaan, taas kerran. Mutta mitä, jos joskus ei vaan jaksa aina huolehtia kaikesta? Tänään väsyttää niin paljon.
*

*
every teardrop is a waterfall
and i'd like to shut the world outside
but i'm going back to the start
and i will try to fix you
look at the stars, look how they shine for you
*Näiden lähes viiden vaihtokuukauden aikana oon kohdannut semmosia isoja asioita, että vaikka edelleen oon minä enkä muutu, silti näen kaiken niin eri tavalla. Näen, ettei kaikki ihmiset pidä jokaista hymyä Jumalana tai ettei joidenkin mielestä auringonnousu symboloi yhtään mitään. Näen, että jotkut ihmiset todella on niin sydämettömiä, että kertoo miettivänsä itsekin, onko niillä sydäntä - eikä kadu tekojaan, jatkaa vain. Näen, että jotkut näkee elämänsä pitkänä tunnelina, joka ei koskaan lopu. (Mulla on ikävä Helsingin tunneleita ja niiden tuoksua ja graffiteja.) Näen, että joskus sen kaikkein rakkaimmankaan nimeä ei halua kuulla muutamaan hetkeen.
* 

*
Mutta onneksi on ihmisiä, jotka haluaa nähdä vuoden ensimmäisen auringonnousun mun kanssa. Onneksi pilalle menneen illan päätteeksi voi jäädä rupattelemaan tunniksi kioskinmyyjän kanssa, ja lähteä lopulta kolmen aikoihin kotiin hymyssä suin. Onneksi perheellä on taskussaan lentoliput Alicanteen. Onneksi on ystäviä, jotka tulee syömään suomalaista suklaata ja pitää siitä. Onneksi on veli, joka rakastaa. Onneksi puhun espanjaa. Onneksi nauroin tänäänkin niin kuin eilen ja toissapäivänä ja syksyn jokaisena päivänä. Onneksi on sitä suomalaista suklaata ja Coldplay. Onneksi.
*
Kaikki on hyvin. Tänään vain ei. Joinain päivinä ei vaihto-oppilaat tanssi ruusuilla. Huomenna tanssin taas. Illalla lähden juoksemaan eilisten korkokenkien hiertämillä jaloilla ja sitten kuulen siskon äänen.
*

*
Viva la vida, joka tapauksessa.