Decir adios a una persona, después de compartir la vida con ella, es el peor sentimiento que a esta pequeña chica le ha dado el mundo, o Dios o Diablo o lo que sea. El mundo me parece mucho más vacío cuando me he despedido llorando de ti en el aeropuerto, cuando estoy en el autobús volviendo a la ciudad donde te conocí, cuando paso por tu casa y no estás allí, cuando veo el banco donde comimos chocolate la última noche, cuando no estoy segura de cuando te volveré a ver (pero dios como me encantó que dijeras 'nos vemos' cuando te fuiste, tan segura de que nos volveriamos a ver). Pero en realidad mi mundo está lleno, porque te conozco y porque te quiero y porque me cambiaste la vida. Solo te echo de menos, nada más.
*
*
Hyvästellä joku ihminen sen jälkeen, kun on jakanut koko elämän sen kanssa, on pahin tunne, mitä maailma tai Jumala tai Saatana tai mikä lie on tälle pienelle tytölle antanut. Maailma tuntuu niin paljon tyhjemmältä, kun oon hyvästellyt sut itkien lentokentällä, kun istun bussissa matkalla takaisin kaupunkiin, jossa suhun tutustuin, kun ohitan sun talon etkä oo siellä, kun nään penkin, jolla syötiin suklaata viimeisenä iltana, kun en oo ihan varma, milloin nähdään taas (mutta voiluoja miten rakastin sitä, että sanoit vaan nähdään kun lähdit, varmana siitä, että nähtäisiin). Mutta totuus on, että mun maailma on kokonainen, koska tunnen sut ja koska rakastan sua ja koska muutit mun elämäni. On vain ikävä, ei muuta.
*
*
Pero si decir adiós a unas personas duele tanto que casi no se puede respirar, cómo será decir adiós a todo el mundo? Decir que me voy ahora, que os quiero y que volveré, pero que ahora tengo que irme, tengo que correr al avión y hundirme en las lágrimas y volar fuera del país que me ha enseñado cómo una puede enamorarse de otro país y de otra gente y ser feliz aunque la vida real en mi país esté lejos. En dos semanas volveré a mi vida real. La vida aqui ha sido como un sueño. Tan perfecta. Tan maravillosa. Tan díficil. Tan rara. Tan feliz que he vivido el mejor año de mi vida. Y me duele irme. Me duele. Pero me están esperando, me está esperando otra felicidad, otra gente y otras cosas perfectas y dificiles y maravillosas. Mi país. Mi vida. Vosotros.
*
*
*
Pero si decir adiós a unas personas duele tanto que casi no se puede respirar, cómo será decir adiós a todo el mundo? Decir que me voy ahora, que os quiero y que volveré, pero que ahora tengo que irme, tengo que correr al avión y hundirme en las lágrimas y volar fuera del país que me ha enseñado cómo una puede enamorarse de otro país y de otra gente y ser feliz aunque la vida real en mi país esté lejos. En dos semanas volveré a mi vida real. La vida aqui ha sido como un sueño. Tan perfecta. Tan maravillosa. Tan díficil. Tan rara. Tan feliz que he vivido el mejor año de mi vida. Y me duele irme. Me duele. Pero me están esperando, me está esperando otra felicidad, otra gente y otras cosas perfectas y dificiles y maravillosas. Mi país. Mi vida. Vosotros.
*
Mutta jos hyvästien jättäminen muutamalle ihmiselle sattuu niin paljon, etten melkein voi hengittää, millasta tulee olemaan sanoa hyvästi kaikille? Sanoa, että mä menen nyt, että rakastan teitä ja että tuun takaisin, mutta että nyt mun pitää mennä, mun täytyy juosta lentokoneeseen ja hukkua kyyneleihin ja lentää pois maasta, joka on näyttänyt mulle miten voi rakastua toiseen maahan ja toisiin ihmisiin ja olla onnellinen, vaikka oikea elämä kotimaassa olisikin kaukana. Kahden viikon päästä mä palaan oikeaan elämääni. Elämä täällä on ollut kuin unta. Niin täydellistä. Niin ihanaa. Niin vaikeaa. Niin outoa. Niin onnellista, että oon elänyt elämäni parhaan vuoden. Ja sattuu lähteä. Muhun sattuu. Mutta mua odotetaan, mua odottaa toinen onni, toiset ihmiset, toiset täydelliset ja vaikeat ja ihanat asiat. Mun maa. Mun elämä. Te.
*
*
*
Me quedan 2 semanas. Voy a vivirlas siendo la chica más feliz del mundo. Voy a vivir como he vivido cada día. He hablado con la mejor española y amiga del mundo de cosas importantes por la noche, en un parque donde los niños juegan y no están durmiendo, como todos los niños en Finlandia estarían a esa hora. Nos hemos escapado del instituto para que una persona me pudiera invitar unas tortitas. He bailado con música de los 80's hasta dolerme y disfrutado un montón aunque ese día te había dicho adiós. Le he dejado besarme a las 6 de la mañana en mi cocina sabiendo que nadie podría interrumpir porque toda la casa estaba vacía (y me ha hecho echar de menos las noches en Finlandia cuando la casa está vacía y solo nosotros estamos allí, yo y vosotros y nuestras risas). He tocado el piano en un concierto español y me ha dicho gente desconocida que nunca dejara de tocar. He visto a un vampiro en una calle oscura (jiji) y no he parado de reírme después. He mirado como has fumado un cigarillo en tu vacío comedor, ventana abierta, disfrutando de cada segundo. Me he peleado con un hombre desconocido y disfrutado porque no me había peleado con nadie por 9 meses. He sido feliz. He estado preparándome para irme pero también para seguir siendo feliz. Voy a ser feliz porque quiero serlo. Lo digo siempre, lo sé - pero no dejaré de decirlo hasta que tú me entiendas y lo intentes también.
*
Mulla on jäljellä 2 viikkoa. Aion elää ne ollen maailman onnellisin tyttö. Aion elää niin kuin oon elänyt joka päivä. Oon puhunut maailman parhaimman espanjalaisen ja maailman parhaimman ystävän kanssa tärkeistä asioista yöllisessä puistossa, jossa pikkulapset leikkivät eikä nuku niin kuin lapset Suomessa nukkuisi siihen aikaan. Ollaan karattu koulusta, jotta yksi ihminen voisi tarjota mulle muutaman pannukakun. Oon tanssinut 80-luvun musiikin kanssa niin että sattuu ja nauttinut hullusti, vaikka sinä päivänä olinkin sanonut hyvästi. Oon antanut sen suudella kuudelta aamulla keittiössäni, tietäen ettei kukaan voisi keskeyttää koska koko talo oli tyhjä (ja se sai mut ikävöimään niitä öitä Suomessa, kun talo on tyhjä ja siellä ollaan vain me, minä ja te ja meidän nauru). Oon soittanut pianoa espanjalaisessa konsertissa ja kuullut tuntemattomilta ihmisiltä, etten koskaan saisi lopettaa soittamista. Oon nähnyt vampyyrin pimeällä kadulla (hihi) pystymättä lopettamaan nauramista sen jälkeen. Oon katsellut, miten poltat yhden tupakan sun tyhjässä olohuoneessa, ikkuna auki, nauttien joka sekunnista. Oon riidellyt tuntemattoman miehen kanssa ja nauttinut, koska en ollut riidellyt kenenkään kanssa yhdeksään kuukauteen. Oon ollut onnellinen. Oon valmistautunut lähtemiseen mutta myös onnellisena olemisen jatkamiseen. Aion olla onnellinen, koska haluan olla sitä. Sanon sitä aina, tiedän - mutta en aio lopettaa sen sanomista ennen kuin ymmärrät mua ja yrität sitä myös.
*
*
*
Mulla on jäljellä 2 viikkoa. Aion elää ne ollen maailman onnellisin tyttö. Aion elää niin kuin oon elänyt joka päivä. Oon puhunut maailman parhaimman espanjalaisen ja maailman parhaimman ystävän kanssa tärkeistä asioista yöllisessä puistossa, jossa pikkulapset leikkivät eikä nuku niin kuin lapset Suomessa nukkuisi siihen aikaan. Ollaan karattu koulusta, jotta yksi ihminen voisi tarjota mulle muutaman pannukakun. Oon tanssinut 80-luvun musiikin kanssa niin että sattuu ja nauttinut hullusti, vaikka sinä päivänä olinkin sanonut hyvästi. Oon antanut sen suudella kuudelta aamulla keittiössäni, tietäen ettei kukaan voisi keskeyttää koska koko talo oli tyhjä (ja se sai mut ikävöimään niitä öitä Suomessa, kun talo on tyhjä ja siellä ollaan vain me, minä ja te ja meidän nauru). Oon soittanut pianoa espanjalaisessa konsertissa ja kuullut tuntemattomilta ihmisiltä, etten koskaan saisi lopettaa soittamista. Oon nähnyt vampyyrin pimeällä kadulla (hihi) pystymättä lopettamaan nauramista sen jälkeen. Oon katsellut, miten poltat yhden tupakan sun tyhjässä olohuoneessa, ikkuna auki, nauttien joka sekunnista. Oon riidellyt tuntemattoman miehen kanssa ja nauttinut, koska en ollut riidellyt kenenkään kanssa yhdeksään kuukauteen. Oon ollut onnellinen. Oon valmistautunut lähtemiseen mutta myös onnellisena olemisen jatkamiseen. Aion olla onnellinen, koska haluan olla sitä. Sanon sitä aina, tiedän - mutta en aio lopettaa sen sanomista ennen kuin ymmärrät mua ja yrität sitä myös.
*
*
Quiero decir gracias a todos vosotros, aqui y allí. Por quererme. Por echarme de menos. Por esperarme. Por prepararse para esperarme. Por entender qué significa España para mi ahora. Por entender que aunque quiero veros todos allí, me dolerá irme de aqui y que estaré perpleja los primeros días despues de volver. (Y que por eso todavía no quiero empezar a hacerme la maleta.) Por enseñarme castellano. Por no dejarme olvidar el
finlandés. Por ser vosotros. Por hacerme feliz. Dios, si os tengo a todos vosotros, en Finlandia y en España, por qué no sería feliz?
*
Haluan kiittää kaikkia teitä, täällä ja siellä. Siitä, että rakastatte mua. Siitä, että ikävöitte mua. Että odotatte mua. Että ymmärrätte, mitä Espanja tarkoittaa mulle nyt. Että ymmärrätte, että vaikka haluan nähdä teidät kaikki siellä, muhun sattuu lähteä ja tuun olemaan eksyksissä ensimmäiset päivät paluun jälkeen. (Ja että siksi en halua aloittaa matkalaukun pakkausta.) Siitä, että ootte opettaneet mulle espanjan kielen. Että ette oo antaneet mun unohtaa suomea. Siitä, että olette te. Että teette mut onnelliseksi. Voiluoja, jos mulla on teidät kaikki, Suomessa ja Espanjassa, miksi en olisi onnellinen?
*
finlandés. Por ser vosotros. Por hacerme feliz. Dios, si os tengo a todos vosotros, en Finlandia y en España, por qué no sería feliz?
*
Haluan kiittää kaikkia teitä, täällä ja siellä. Siitä, että rakastatte mua. Siitä, että ikävöitte mua. Että odotatte mua. Että ymmärrätte, mitä Espanja tarkoittaa mulle nyt. Että ymmärrätte, että vaikka haluan nähdä teidät kaikki siellä, muhun sattuu lähteä ja tuun olemaan eksyksissä ensimmäiset päivät paluun jälkeen. (Ja että siksi en halua aloittaa matkalaukun pakkausta.) Siitä, että ootte opettaneet mulle espanjan kielen. Että ette oo antaneet mun unohtaa suomea. Siitä, että olette te. Että teette mut onnelliseksi. Voiluoja, jos mulla on teidät kaikki, Suomessa ja Espanjassa, miksi en olisi onnellinen?
*
*
no vale el tiempo pero valen las memorias,
no se cuentan los segundos, se cuentan historias,
la paciencia es lo que se cosecha,
mi calendario no tiene fecha
por eso presiento,
que dentro del circuito me queda poco tiempo,
en el próximo tren me monto
prepárame la cena,
que regreso pronto
yo soy libre porque desde aquí yo vuelo,
solo toca despegarse del suelo
prepárame la cena,
que regreso pronto
(te lo prometo)
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti