smile

Tällä viikolla oon löytänyt itteni tanssimasta flamencoa, hoilaamassa karaokea, vääntämässä Kaunotarta ja Hirviötä espanjaksi ja syömässä tomaattia miljoonassa eri muodossa. Ja en oo lakannut kertaakaan hymyilemästä, en ees silloin kun oon illalla rojahtanut väsyneenä sänkyyn ja antanut Swell Seasonin vaivuttaa mut uneen. Oon ollut neljä hassua päivää espanjankurssilla, jonka aikana oon oppinut hirmu paljon, en pelkästään ymmärtämään sitä ihanaa kieltä vaan tuntemaan ihania ihmisiä ja itteänikin paremmin. Tiiättekö sen hetken, kun istuu sängyn laidalla ja hymyilee vaan ajatellessaan, miten ihmeellistä elämä voi joskus yhtäkkiä olla? Sellasina päivinä kaikki näyttää entistä kauniimmalta, kaikki ihmiset ja puut ja kadut ja kolhiintuneet kahvikupitkin. Voivoi.


Viikonloppuna aion kattoa elokuvia, olla vain sekasin, ottaa vanhaan kaveriin yhteyttä ja nauttia hengenvedoista. Ens viikolla aion istua ihmisten ympäröimänä puistossa, mennä nauraen soutamaan kanootilla, kattoa kolmiulotteisia piraatteja leffateatterin punaisesta penkistä ja lopulta lähteä meren rannalle kattomaan maailman tärkeimpien ihmisten kanssa, miten kokko palaa auringonlaskua vasten. Pian edessä myös murtautuminen maauimalaan yöllä (koska päivällä on vaikea murtautua, kun ovet ei oo lukossa). Musta näköjään tulee rikollinen Laurin kanssa... voivoi.

http://weheartit.com/entry/10861270

Muuta en osaa sanoa kuin voivoi. Elämä on kivaa, toivottavasti teilläkin, sulkut ihmiset. Nyt haluaisin hirveesti mennä piirtämään liiduilla asvalttikadun täyteen epämääräisiä hymiöitä ja muutaman surunaaman, joiden päällä pomppisin niin, ettei kukaan olis enää koskaan surullinen. Ehkä raahaan jonkun liituostoksille. Samalla ostan kahvin ja toivotan myyjälle hyvää kesää. Ehkä huomenna.