Viime yönä mä hypin vesisuihkuissa pimeässä puistossa, nauroin nurmikolla satojen tuttujen ja tuntemattomien kanssa, makasin asvaltilla ihanien ihmisten kanssa ja ootin auringonnousua, seisoin pikaruokalan autokaistalla autojen välissä, istuin väärien ja oikeiden tyyppien sylissä, puhuin syvällisiä rantakivillä, tanssin kaarisillalla, kehuin toisten laulutaitoja, lupasin soittaa (enkä soittanut, ainakaan kaikille), kuljin loputtomia kilometrejä ja hymyilin.
Tänään hain kaupasta aamiaiseksi hedelmiä, mehukeittoa ja lasten skumppaa ja mietin hassun ihmisen kanssa kuuman auringon alla, mistä kolmesta ässästä Suomi koostuu (sisu, sauna ja Sibelius). Myöhemmin istuin nurmikolla ja söin mehujäätä ja lauloin J. Karjalaista kahen sekopään kanssa. Kun mä istuin lämpimällä asvaltilla ja ootin vihdoin bussia kotiin, tunsin hymyn, joka ei ollut sammunut kahteen vuorokauteen.
Ihan ku eläis elokuvassa.
Huomenna hyppään lauttaan kohti Suomenlinnaa ja taidan vähän vihellellä matkallani. Heh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti