mitä vikaa on pienessä maailmassa, joo mä kaiken nään!

Tää tyttö on lähtenyt maailmalle, se syynä vähäseen kirjotteluun! Hehe ja maailma on niinkin suuri, että nimeks on annettu Jyväskylä. Pakkasin eilen aikaisin aamulla pienen laukkuni ja Kånkenini ja huristin bussilla asemalle odottamaan junaa, jonka konduktööri oli niin tyhmä, että meinas jättää mut kyydistä. Jatkojunastakin meinasin myöhästyä. Mutta täällä mä istun nyt onnellisena ja ehkäisen papan kanssa dementiaa sudokuja sohvalla raapustellen ja välillä tulikuumaa säätä päivitellen. (Jostain kumman syystä tunnen itteni eläkeläiseks!) Olo on niin rento, että päätin olla täällä viikon loppuun asti.

Viikon alun puhelin eri ihmisten kanssa kaikesta, remonttimiehistä tulevaan ammattiin, söin vähän lisää mansikoita ja hymyilin. Ja aloin kirjottaa ylös ekan kerran moneen kuukauteen jotain muutakin ku omia tyhjiä ajatuksia ja Egotripin sanoja. Mulla taitaa näköjään olla tossa pöydällä aluilla joku hassu novelli, josta en tiedä muuta kuin sen, että sitä on ihan mukava kirjottaa.

Nyt mä aattelen sitä, miten kivaa on olla lukiovaimo, joka sanoo kaikille mun ajatuksille "joooo, mä mietin tota kans!". Samalla vilkuilen välillä verhojen välistä ja mietin, pitäskö lähteä yökävelylle. Aamukävely oli niin kiva.

Päässä pyöriviä kysymyksiä: Miks on niin vaikeeta ottaa itteään niskasta kiinni ja tutustua kunnolla ihmiseen, joka vaikuttaa niin mukavalta ja jonka kanssa vois varmasti puhua useita tunteja taukoamatta? Miks pitkät illat on ihania, mutta muuttuu kamaliksi aamuiksi? Miks yksi ihminen näkee pelkät epäonnistumiset? Mikä saa ihmiset itkemään sillon, kun naurattaa? Millon mä opin keittämään hyvää kahvia?