lapset nousevat jyrkänteelle nähdäkseen pidemmälle

Tykkään siitä, kun näkee jonkun ihmisen pitkästä aikaa ja silti juttua syntyy niin kuin mitään välieroa ei olis ollutkaan. Eilen oli siis harvinaisen mukava päivä tuntikausia kahvilla istuessa (join ehkä elämäni isoimman kahvin!), vaikka sainkin kuulla kommentin "miks mä teen aina kaikkea tyhmää sun kanssa!". Hehe. Päivää ei myöskään pilannut se, että Jarkko Ruutu istui viereisessä pöydässä. Ah.


Nyt on käynnissä Scandinavian Music Groupin uuden levyn koekuuntelu, siinä soivan banjon aiheuttama hymyily ja juhannuksen odotus. Tänään kiskoin itteni aikaisin sängystä ylös ja lähdin juoksemaan taas, ohitin kalastajat rannassa ja puuskutin eteenpäin, vaikka joka paikkaan sattui ja välillä teki mieli itkeä. Mutta mulla oli kotona odottamassa ihminen, jonka kanssa voi istua pitkään sanomatta mitään ja kuunnella musiikkia ja välillä nauraa jollekin tyhmälle jutulle, jonka joku sanoi joskus kauan sitten. Talo on ollut ihanan hiljainen koko viikonlopun (jos ei lasketa meidän pianonhakkausta ja pientä The Floodin huudattamista) ja tänään mä en aio tehdä muuta kuin kävellä sateessa kauppaan ja ostaa jotain, mikä saa molemmat hymyilemään. Illalla hyppään autoon ja haen toisen sielunkumppanin lentokentältä kotiin. Mä rakastan lentokenttiä.

Kohta on vuos siitä, kun seistiin lentokentällä Arin kanssa kymmenien tuntemattomien ihmisten ympäröimänä ja odoteltiin, että kone lennättäisi meidät Saksaan kolmeksi viikoksi. Niin se lennätti ja lennätti sieltä poiskin, ja ikuisesti vannottiin että mentäis sinne takasin, jonain päivänä. Ehkä vielä joskus, jonain päivänä.

siinä luki rakastan sinua

Nyt mulla on sinne vähän ikävä. Viimeisenä iltana siellä mä hypin suihkulähteessä ilman kenkiä ja mietin, miten elämästä voi tehdä ihanaa. No, hyppimällä siellä suihkulähteessä.