y respirar tan fuerte que se rompa el aire

*

Mä hengitän. Hengitän omassa huoneessani espanjalaista ilmaa ja kuuntelen liikennettä ja mua rikkoutuneen kellon jättämässä hiljaisuudessa. Ja Vetusta Morlaa ja haukotuksiani. Mutta kellon hiljaisuudella on kovin ääni. Se ei enää puhu sekunneista eikä minuuteista eikä tunneista, mutta mä tiedän ajan kuluvan. Se juoksee, enkä mä halua juosta sen kanssa, mä haluan jäädä tähän. (El corría, nunca le enseñaron a andar. Hänellä oli tapana juosta, kukaan ei koskaan opettanut kävelemään.)
*

Yo respiro. Respiro en mi habitación el aire español mientras escucho el tráfico. Me escucho a mi, en el silencio, los restos que ha dejado el reloj que se rompió. A Vetusta morla y a mis bostezos.  Pero el silencio del reloj tiene la voz más alta. Ya no me habla de los segundos ni de los minutos ni de las horas, pero se que el tiempo se está llendo. Está corriendo y yo no quiero correr con el, yo me quiero quedar aqui. (El corría, nunca le enseñaron a andar.)
*

*
Koska hengitän. Hengitän, koska elän. Elän, nauran, tanssin, kuuntelen, puhun ja jätän itkemättä Alicanten kaduilla ja taloissa ja kahviloissa ja terasseilla ja puistoissa ja takseissa. Elän koko sydämelläni ja ruumiillani ja sanoillani ja naurullani. (Quiero estar bailando hasta el apagón. Haluan tanssia sähkökatkoon asti.) Enkä halua lopettaa tanssimista, elämistä. Tiedän, että jos haluaisin, voisin elää kaikissa maailman osissa. Kaikki voi. Mutta mä haluan jäädä tähän. Helsingin ratikka on kauniimpi kuin Alicanten, mulla on ikävä vihreyttä, niitä puita ja kukkia kaikkialla ympärillä, mua odottaa niin moni enkä koskaan jätä olematta 100% suomalainen - mutta mä olen onnellinen täällä. Oon onnellinen sun, teidän, espanjalaisen ilman, liikenteen, Vetusta Morlan, elämän takia.
*
Porque yo respiro. Respiro porque vivo. Vivo, me rio, bailo, escucho, hablo y dejo de llorar en las calles y las casas y las terrazas y los parques y los taxis de Alicante. Vivo con todo mi corazón y mi cuerpo y mis palabras y mis risas. (Quiero estar bailando hasta el apagón.) Y no quiero dejar de bailar, de vivir. Yo sé que si quisiera, podría vivir en todas las partes del mundo. Todos podrían. Pero me quiero quedar aqui. El tram de Helsinki es más bonito que el de aqui, echo de menos al verde, a los arboles y a las flores alrededor de mi, me espera tanta gente allí y nunca dejaré de ser 100% finlandesa - pero soy feliz aqui. Soy feliz por ti, por vosotros, por el aire español, por el tráfico, por Vetusta Morla, por la vida.

*

*

3 kuukautta ja muutama päivä. Haluan niiden olevan täynnä vapaita tunteja, kahvia, paellaa, mukavia tennareita (korkokengät ei ole mua varten), kauppahallin omenoita, sanattomia keskusteluita, teitä, juoksemista, tuntemattomia hymyjä, sinua. Seitsemän edellistä kuukautta on muuttaneet elämän ja haluan tulevien kolmen tekevän sen myös.
*
Tres meses y algunos días. Quiero que sean llenos de clases libres, de café, de paella, de zapatillas comodas (los tacones no son para mi), de manzanas del Mercadona, de conversaciones sin palabras, de vosotros, de correr, de sonrisas de gente desconocida, de ti. Los siete meses pasados han cambiado mi vida, y quiero que los tres que vienen lo hagan también.   

*

*
Muutama asia, joka saa mut elämään: aamu, jolloin kuljen ennen seitsemää kaduilla mennäkseni katsomaan formuloita sun pieneen keittiöön. (Kimi Räikkönen & Fernando Alonso ftw.) Vuoden ensimmäinen frappelatte ja sähkönsiniset farkut. Kaksi koiraa kaikissa talon huoneissa. Muutamat komeat partamiehet.  Calle 13. Espanjalaisnaiset etsimässä miehiä, espanjalaismiehet etsimässä jotakuta  tanssimaan. Suomalaisyttö etsimässä onnea - ja löytämässä sen. Suudelmat, halaukset, tyhmät keskustelut, tärkeät keskustelut, tärkeät paikat, tyhmät yöt, naurut, jotka sattuvat vatsaan, hengitykset, jonkun tupakan tuoksu, vapaus, The Kooks laulamassa I wanna make you feel alive, iloiset tervehdykset, lyhyet ja kylmät tervehdykset. Tanssia huonosti, mutta paljon. Kaikki ne asiat, jotka saavat mut tuntemaan jotain - ne saavat mut elämään.
*

Unas cosas que me hacen vivir: una mañana, cuando estoy caminando antes de las siete por las calles para ir a ver la Formula1 en tu pequeña cocina. (Kimi Räikkönen & Fernando Alonso ftw.) El primer frappelatte del año y vaqueros azules. Dos perros en todas las habitaciones de la casa. Algunos guapos con barba. Calle 13. Españolas buscando a hombres, españoles buscando a alguien para bailar. Una finlandesa buscando la felicidad - y encontrandola. Besos, abrazos, conversaciones estupidas, conversaciones importantes, sitios importantes, noches estupidas, risas de las que duelen al estómago, respiraciones, el olor del cigarillo de alguien, libertad, The Kooks cantando I wanna make you feel alive, saludos felices, saludos cortos y frios. Bailar mucho y mal. Todas las cosas que me hacen sentir algo - esas cosas me hacen vivir.

*

bailando hasta el apagón
*
3 kuukauden päästä mun kulkuni täällä päättyy. Voin juosta ja nauraa Helsingin puistoissa, puhua lakkaamatta suomea, tanssia suomireggaen tahtiin, halata teitä kaikkia niin, että sattuu, valittaa vähän kylmyydestä mutta silti rakastaa sitä, nukkua sun kodin lattialla ja hymyillä. Mutta siitä huolimatta en halua, että tää kulku päättyy. Koska mulla on niin paljon hymyjä ja niin paljon ihmisiä kulkemassa mun kanssa.
*
En 3 meses mi camino aqui termina. Puedo correr y reirme en los parques de Helsinki, hablar finlandés sin parar, bailar con reggae finlandés, abrazar a vosotros hasta que me duela, quejarme del frio pero todavía quererlo, dormir en el suelo de tu casa y sonreir. Pero todavía no quiero que termine este camino. Porque tengo tantas sonrisas y tanta gente caminando conmigo.
*


Biisit/canciones: Vetusta Morla

mírame, soy feliz, tu juego me ha dejado así

 
Qué contiene un día perfecto? Una otra ciudad, terrazas llenas de sonrisas, música en el autobús, español, España, tú y yo, hombres tocando guitarras, la mejor paella del mundo y helado en la playa - libertad. Y nos fuimos del restaurante sin pagar. Así es la vida, como digo aqui cada día.
 

Mitä sisältyy täydelliseen päivään? Toinen kaupunki, terasseja täynnä hymyjä, musiikkia bussissa, espanja, Espanja, sinä ja minä, miehiä soittamassa kitaraa, maailman parasta paellaa ja jäätelöä rannalla - vapautta. Ja häivyttiin ravintolasta maksamatta. Tätä on elämä, niin kuin sanon täällä joka päivä.

Hoy quiero que alguien me cuente algo y me compre un café y me haga olvidar que hay cosas que se llaman el libro de historia y el diccionario. Tänään haluan, että joku kertoo mulle jotain ja ostaa mulle yhden kahvin ja saa mut unohtamaan, että on olemassa sellaisia asioita kuin historian kirja ja sanakirja.

los días raros

*

Huuruinen hostelli-ikkuna ja hiljaset hippikylän kadut kahdeksalta aamulla, rakkaimman ihmisen sanat kahvilan seinien sisällä ja tekstiviesti äidille "elämä on täydellistä - la vida está perfecta". Aamut Granadassa voi olla sellaisia. Lumihangessa istuskelu, muiden tupakansavun haistelu, maailman paras pizza sekä maailman ystävällisin espanjalaispariskunta - Sierra Nevadassa voi kokea sellaista. Japanilaisturistien pakoilu, avautuva ruusunnuppu tammikuussa, tyhjä bussiasema kolmelta aamuyöllä, La Alhambra -palatsin puutarhat, linja-autossa nukkuvat ihmiset, vuoden ensimmäiset mansikat ja graffititeksti tus sueños se haran feliz cuando despiertes. Täydellinen viikonloppu jossain Andalusian vuorien juurella. Ihaninta oli vapaus: vain sinä ja minä ja ne kaduilla kulkevat hipit ja maailman paras tortilla ja suklaa. Te quiero.
*

*
Koulun vihreät pulpetit kyllästyttää. Kyllästyttää kirjat ja hidas kello ja se, ettei tunneilla saa venytellä haukotellessaan. Kyllästyttää kylmyys, joka ei välillä ole kylmyyttä, lenkkeily kaatosateessa, opettajien vaatteet ja jäiset lattiat. Rakastan näkkileipäpakettia, jossa on tekstit suomeksi, vadelma- ja kastanjamarmeladia jääkaapin perällä, naurukuolemia kaduilla, ystäviä, kahvihetkiä sotkuisessa keittiössä, lyhyitä halauksia, sekavaa vaatekaappia, ikävänpuuskista selviämistä, Espanjaa ja omia ihmisiäni. Olen huutanut mielenosoituksissa, uusinut kokeita, rakastanut vesipisaroita ikkunassa, ajatellut enemmän espanjaksi kuin suomeksi, muistanut sun ekan hymyn, juossut pakoon jonkun kosketusta (taas kerran), tajunnut, että täällä kaikki pelot ja rakkaudet ja onnet ja ahdistukset on samoja kuin Suomessa. Joskus haluisin ajatella niitä lattialla maaten, kattoon tuijottaen niin kuin kotona - täällä ne lattiat on vaan liian jäiset sellaiseen. (Vaikka yhtenä päivänä löysinkin itteni majoittuneena ystävän keittiön lattialle, puhuen miehistä ja keltaisista kiiveistä. Mutta oltiinkin kääriydytty peittoihin.)
*



*
Arkipäiväisiä ajatuksia tammikuussa Alicantessa: espanjalaisten miesten geelitukat ei enää edes huvita. Que asco. Miksei frappelattea myydä talvisin? Punaiset omenat on parempia kuin vihreät. Mikä on perinteistä suomalaista ruokaa karjalanpiirakoiden lisäksi? Rakastan sua ja Vetusta Morlaa koko pienellä ruumiillani. Missä on Alicanten hipit? Milloin tulee Lauran seuraava kirje? Lenkkikenkien kutsu, rikkinäiset ipod-kuulokkeet. Ja että hoy te toca ser feliz.
*


*
Välillä tuntuu tyhmältä ikävöidä. Tyhmää ikävöidä jotain, mikä on olemassa, vähän kaukana vain. Ja täällä on niin paljon, mitä ikävöin myöhemmin. Ovisummereita, churroja uskonnontunnilla, halpoja kampaamoja, mua ymmärtäviä ihmisiä ja koira, lyhyitä katseita, tupakoivia espanjalaisia, tanssijoita puistoissa, suklaamuroja. Niitä varsinkin. Tänään on yksi niistä päivistä, uno de los días raros. Kun on vähän ikävä ja se tuntuu tyhmältä.

Täällä ajattelen tulevaisuutta paljon, koska oma tulevaisuus on niin avoin ja sinä sanot, että pelkäät jääväsi Alicanteen ikuisesti. Lähde mun mukaan, ryhdy katutaiteilijaksi, katso maailmaa lentokoneen ikkunasta ja elä vaan.
*



*
eletään vaaaaaaaaaaan
Ja Sara rakas, onnea.
*
PS. Pekka Haavisto presidentiksi.

every teardrop is a waterfall

Mitä tänään. Sekavat tunteet ja se, miten Coldplay saa koottua kaiken musiikiksi. Väsyttää se, ettei yksi jaksa puhua muista kun itsestään ja se, että toisella on kaksi persoonaa enkä tiedä, kumpi on oikea vai onko molemmat vai kumpikaan. Väsyttää se, että teen kaikkeni, että auttaisin ja autankin, ja silti niihin sattuu ja sitten muhun sattuu enkä halua, että muhun kosketaan. No me toques - älä koske, huusin eilen ja juoksin pois. Juoksin pois, vaikka olisi ehkä pitänyt jäädä huolehtimaan, taas kerran. Mutta mitä, jos joskus ei vaan jaksa aina huolehtia kaikesta? Tänään väsyttää niin paljon.
*

*
every teardrop is a waterfall
and i'd like to shut the world outside
but i'm going back to the start
and i will try to fix you
look at the stars, look how they shine for you
*Näiden lähes viiden vaihtokuukauden aikana oon kohdannut semmosia isoja asioita, että vaikka edelleen oon minä enkä muutu, silti näen kaiken niin eri tavalla. Näen, ettei kaikki ihmiset pidä jokaista hymyä Jumalana tai ettei joidenkin mielestä auringonnousu symboloi yhtään mitään. Näen, että jotkut ihmiset todella on niin sydämettömiä, että kertoo miettivänsä itsekin, onko niillä sydäntä - eikä kadu tekojaan, jatkaa vain. Näen, että jotkut näkee elämänsä pitkänä tunnelina, joka ei koskaan lopu. (Mulla on ikävä Helsingin tunneleita ja niiden tuoksua ja graffiteja.) Näen, että joskus sen kaikkein rakkaimmankaan nimeä ei halua kuulla muutamaan hetkeen.
* 

*
Mutta onneksi on ihmisiä, jotka haluaa nähdä vuoden ensimmäisen auringonnousun mun kanssa. Onneksi pilalle menneen illan päätteeksi voi jäädä rupattelemaan tunniksi kioskinmyyjän kanssa, ja lähteä lopulta kolmen aikoihin kotiin hymyssä suin. Onneksi perheellä on taskussaan lentoliput Alicanteen. Onneksi on ystäviä, jotka tulee syömään suomalaista suklaata ja pitää siitä. Onneksi on veli, joka rakastaa. Onneksi puhun espanjaa. Onneksi nauroin tänäänkin niin kuin eilen ja toissapäivänä ja syksyn jokaisena päivänä. Onneksi on sitä suomalaista suklaata ja Coldplay. Onneksi.
*
Kaikki on hyvin. Tänään vain ei. Joinain päivinä ei vaihto-oppilaat tanssi ruusuilla. Huomenna tanssin taas. Illalla lähden juoksemaan eilisten korkokenkien hiertämillä jaloilla ja sitten kuulen siskon äänen.
*

*
Viva la vida, joka tapauksessa.

hyvää joulua varpunen

*

Tää suomalaisespanjalainen tyttö ei juuri pidä rosollista eikä graavilohesta eikä siitä, että joulukuusen takana olevasta ikkunasta näkyy vain räntää. Mutta kun löydän itseni istumasta joulukirkosta, jossa ei ole juuri ketään, ja myöhemmin oksentamasta mahataudin takia kirkon portailla, kaipaan rosollia graavilohta lanttuperunaporkkanalaatikkoja lahjapaniikkia ja loskaaloskaaloskaaloskaa. Kaipaan niin, etten oo ihan varma, tuliko vatsatauti viruksesta vai väärästä ruoasta - vai ikävästä. Miksi? Koska haluisin taas ihmetellä, miksi isoveli saa aina mantelin, laulaa kurkun kipeäksi kauniita ja rumia joululauluja, toivotella jouluja tuhansille tutuille täydessä kirkossa ja herätä joulupäivän aamuna lahjojen keskeltä. Joulu ei ole täällä mitenkään erilainen tai outo tai tyhjä - täälläkin nauretaan ja höpistään ruokapöydässä, shamppanjalasit kilisee yöhön, valkoisen muovikuusen alla lojuu muutama paketti, lahjoista saa tuhansia halauksia ja poskisuudelmia, ja televisiossa laulaa ihana karheaääninen mies (voiluoja) - mutta vaikka nautin koko suurenpienellä sydämelläni, pieni ääni siellä sydämessä haluaisi huutaa hyvää joulua suomeksi. Hyvää joulua. Hyvääjouluahyvääjouluahyvääjouluahyvääjoulua.*
 

*

Muutama viikko sitten istuin Barcelonan juna-aseman lattialla ja kirjotin postikortteja, joissa vannotin palaavani kyseiseen kaupunkiin vielä joskus. Koska on palattava. Kahdessa hassussa kiitävän lyhyessä päivässä ehtii rakastua sen taiteilijaihmisiin, överikoristeellisiin rumiinihaniin taloihin, katukivetyksiin, kahveihin ja niiden myyjiin, ahtaisiin krääsäkauppoihin, katutaitelijoihin, oppaita leikkiviin taksikuskeihin ja kaikkeen. Haluisin uudestaan pakoilla barcelonalaispoikaa täydessä discotecassa, tinkiä hintoja miehen kanssa, joka puhuu huonompaa espanjaa kuin minä, kävellä suu auki ympyrää Sagrada Familiassa, kömpiä pois sängystä aamuyöllä muutaman tunnin yöunen jälkeen rutistamaan ja puhelemaan rakkaiden ihmisten kanssa, nähdä kaikki Barcelonan katot, hymyillä kuolemanväsyneenä mutta onnellisena aamiaistarjoilijalle, kävellä juna-asemalla kruunu päässä ja tulla kutsutuksi kuningattareksi, nähdä joka suunnassa ihaniaihania taiteilijakatalaaneja, suunnitella hippielämää Barcelonan nurkissa - olla, elää siellä boheemien paratiisissa. Koska boheemien paratiisi se oli. Ja jos lompakossa olisi nyt enemmän kuin 65 senttiä seuraavan postikortin postimerkkiä varten, juoksisin reppuni kanssa asemalle ja hyppäisin kohti Barcelonaa, uudestaanjauudestaan.  

*

 

*

Alicantessa oon puhellut seitsemään asti aamulla tyhjässä talossa tuntemattoman ihmisen kanssa, käynyt Torreviejassa pakoilemassa kahta hanhea maatilalla, itkenyt joulukorteille, syönyt paahtoleipää aamuyöllä taksissa, päättänyt unohtaa jonkun, herännyt junasta ja huomannut polvella viestin "rakastan sinua, sisko" espanjaksi, turhautunut (vain) viideksi minuutiksi negatiivisen ihmisen ajattelumaailmasta, maannut penkillä ja tuijottanut tähtiä ja puhunut siitä miten pitäisi elää, saanut huvittuneita katseita koulussa puhuessani puhelimessa suomeksi, antanut heti anteeksi, tullut luultuksi hiuksensa värjänneeksi espanjalaiseksi, saanut paperilapun täynnä kohteliaisuuksia, ostanut purkkaa vain jutellakseni kaupanmyyjän kanssa, valittanut kuumuudesta, valittanut kylmyydestä, pujottanut jalkaan ihanat siskon kutomat villasukat, itkenyt sekunnin ajan ihanan tekstiviestin takia, syönyt Fazerin sinistä ja puhunut suomea meluisassa kahvilassa, nähnyt bussin ikkunasta flaminkoja (ehkä), reputtanut vain kolme ainetta, ikävöinyt suomalaista kahvia, selittänyt miten teen itteni onnelliseksi, tanssinut macarenaa, elänyt.
*

*
Päässä pyöriviä kysymyksiä: miksen voisi jäädä tänne ja olla aina myös Suomessa? Miksi yksi ihminen ei näe että itkevä voi olla vahva? Miksi espanjalaiset käyttää sitä hiusgeeliä niin paljon? (????????) Miksi vain yksi kahvila myy omenajäätelöä? Miksi sä et oo täällä naurattamassa ja keittämässä mulle pahaa ihanaa kahvia, kun yöllä väsyttää? Miksi lentoliput on niin kalliita? Miksi kaikki espanjalaiset syö viinirypäleitä vuoden vaihtuessa? Miksi tortilla de patata, jossa on vain perunaa ja munia, on niin hyvää? Miksi elämä on niin kivaa eikä jotkut näe sitä? Miksihän...
*

*
Mulla on vähän sellainen olo, että oon vapaa. Välillä, lyhyinä hetkinä, en ehkä haluisi vaan haluisin olla jonkun - ja sitten kun ajattelen että olisin jonkun, en haluakaan. Vapaa. Isoin asia, mitä tää vuosi on tuonut tullessaan.
 and I'm free,
free falling, falling
and I'm free,
free falling,
falling

i will try to fix you

"No sabes la esperanza que me has dado,
al conocerte.
Antes lo veia todo muy negro
y ahora veo algo de luz."

"Et voi ymmärtää sitä toivoa, minkä oot antanut,
kun oon saanut tutustua suhun.
Ennen näin kaiken mustana
ja nyt nään jo valoa."
Siinä vaiheessa, kun kuulee noi hiljaiset sanat espanjalaisen ystävän suusta, tajuaa, ettei vaihto-oppilasvuodeltaan (tai koko elämältään) mitään muuta enää tarvikaan.



Mielessä: suklaata ja naurua ja kaks ihanaa ihmistä pöydän päissä kolmelta viime yönä, postista tupsahtavat Suomi-kynttilät ja joulukalenteri, lähestyvä Barcelona-viikonloppu, väsymys, suomenkielisten koulukirjojen ikävöinti, äidin pannari, saunajuoruilu, juhannus, historia espanjaksi, siskon juustokakku ja aina se sama moccachino. Ja Linda. Ja joulu. Joulukalenterista on ilmestynyt jänis ja hiiri ja punainen mökki ja juuri nyt nään ikkunasta naisen pelkässä mekossa. Joulukuu?

tres meses

 

Postista tullut Nyt-liite, äidin lähettämät villasukat, muutama hassu syksyn pudottama puunlehti kadulla, tunnin juoksulenkit, Scandinavian Music Group. Sähköpostit pieniltä serkuilta, harvat sadepisarat ikkunassa, naapuriterassilta leijuva tupakansavu ja 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva kauppa. Keittiössä joka aamu odottava, valmiiksi keitetty kahvi ja hymy, kun kiitän siitä. Tyhmät tanssiliikkeet ympäri äidin makuuhuonetta. Sunnuntaipäivät, kun juodaan kahvia ja syödään suklaata ja ennustetaan kädestä. Äidin lahjottama vaaleanpunainen aamutakki ja ihminen, jonka kanssa voi maata sängyllä ja puhua pannukakuista. Temperamenttinen espanjalainen tyttö, joka sanoo suomeksi ”sinusta on paljon”. Venäläisaksentilla puhuva piano-opettaja, tortilla de patata, Google Maps ja oma auto pihassa omalla paikallaan, odottavat ihmiset Suomessa, apteekista saatavat mansikka-strepsilsit ja hiljainen bussiasema. Hassut suudelmat, videovuokraamo, eriparisukat, pitkät illat ja vielä pitemmät aamut. Espanjan kieli (ja se, että ymmärtää Serranon perhettä ilman tekstityksiä, hihi). Paksu peitto, postikortit ja isoisän huono käsiala, hyvät kyyneleet, juustokuu ja isän huonot vitsit tietokoneen kamerassa. Miriam. Vihreä karkkikauppa, jouluvalot kauppakadulla, queso manchego, yllättävät halaukset, oma tila. Hiljaiset keskustelut toisen pienessä huoneessa ja ilmaiset kakkupalat kahvilan kokilta.

Los placeres pequeños me hacen feliz.


Olen elossa ja elän ja teen hulluja asioita mutta nauraen ja nauttien ja laulaen ja ja ja ja. Kaikki on hyvin.

Ja kivointa on, että ne yllättävät halaukset tulee kuulemma siksi, että ne pitää musta niin paljon. Ja kivointakivointa on se, että ne pitää musta sellasena Sisuna kuin oon Suomessa. "Mee sinne Sisuna ja tuu Sisuna takaisin." Ollut mielessä joka päivä näiden tasan 3 kuukauden aikana.