aamulla kaduilla on savua

Ihmisiä keskustassa ja maa on niin kaunista kaksiäänisesti, kirjastossa näin tuttuja, iloinen halaus iloiselta ihmiseltä tostanoinvaan, joulusuklaata, meidän nauru ja niiden ihmisten vilkaisut, huudatan Coldplayta ennen kuin ne tulee kotiin kuuntelemasta Beethovenia. Tänään ei tarvittu muuta kuin nämä asiat. Ai niin ja sumu aamulla, ihanaihana sumu, kengät ja villasukat kostuivat vähän aamukasteesta, mutta ei se haittaa. Tänään on hyvä päivä, etuhiukset ei paakkuunnu mistään typeristä suolaisista kyyneleistä, ihan yliarvostettua semmoinen. Huomenna juoksen tunnin ja luen lisää ja viisastun vähän ja illalla heitän teidän kanssa viisauden hukkaan taas. Nyt, juuri nyt, ei inhota. Jee.

Isä muuten kaatoi valkoiselle matolle punaviiniä ja siihen heitettiin suolaa ja äiti voivotteli ja minä toin vähän lisää suolaa ja sitten katosin jonnekin Coldplayn luo. Ne antaa kadota ilman tivaamista ja sanomista silloin, kun pitää keskittyä viinitahroihin matossa. Onneksi se sopii tällaiselle oman tien kulkijalle, jonka kengät kastuivat kasteessa eikä se haittaa - vaikka siitä äiti kyllä jaksaa sanoa että ei kangaskenkiä ei, ostetaan sulle talvikengät ja talvitakki ja uusi koululaukku, ei kangaskenkiä eiKä kangaskasseja, ei.

Mutta tänään on niin hyvä päivä, että osasin jopa hymyssä suin ilman uhmaa sanoa, että pian minä muutan. Ja ajattelin hiljaa, että oman eteiseni kaappiin teen kangaskassivaraston. Tänään on sellainen päivä, että sitä heiluu jossain korkealla ja tekee mieli paljon kangaskenkiä. Toivottavasti huomennakin on sellainen päivä ja ylihuomenna ja sen jälkeen ja sen.

Laura kirjoitti vuosi sitten kirjeeseen että sitten kun palaat niin voimme yhdessä kävellä Helsingin kaduilla ja hekottaa. Niin tehtiin.