when the world turned wicked, when i joined their game

Mitä just tapahtui? Saksalaiset tapahtui. Ihana porukka sieltä jostain pikkukylästä tuli ihmettelemään meiän "suurkaupunkia" viideksi päiväksi ja samalla päätti vallottaa meiän kaikkien sydämet. Oon löytänyt maailman ihanimmat ihmiset, joiden kanssa sain nauraa koko viikon niin, että välillä jopa sattui. Ja nyt sattuu, kun ne lähti pois. Ne käveli sitä lentokentän käytävää pitkin kauemmas ja kauemmas ja katosi. Olisin halunnu tarttua niitä kaikkia kädestä ja karata Suomen metsiin ja ryhtyä niiden kanssa vaikka erämaajormaksi, jos ei muuta! Kunhan vaan voisin pitää niitä kaikkia kädestä.

kuunnelkaa tätä tässä samalla ja itkekää niin ku minä

Laura näytti mulle jotain tällasta, joka saa maailman lentämään

ja minähän oon lennelly

Mitä just tapahtui? Leijonat tapahtui. Mestaruus tapahtui. Se tuli - se päivä, jota oon oottanut koko elämäni. Oon pieni tyttö, jota Kim esimerkiksi väittää hipiksi (syynä tähän se, että mulla on Fjällrävenin reppu ja kukkamekkoja...?) ja jota Josefinkin kutsuu vain suurella sarkasmilla Big Sisuks. Päälle päin mä en siis ehkä näytä ihan tytöltä, joka vuosi vuoden jälkeen katsoo Leijona- ja HIFK- ja Anaheim-videoita Youtubesta ja itkee silmät päästään hienoille maaleille ja voitoille. Jääkiekolle. Joku hassu juttu siinä lajissa vaan vetää puoleensa, aina. Se, että siinä tapahtuu koko ajan - ja se, että se on ennen kaikkea joukkuelaji. Sunnuntaista tiistaihin mun päässä on ollut Suomi-pipo ja jopa kengätkin oon valinnut sinivalkoteeman mukaan(!). Sunnuntai- ja maanantai-illat/yöt Kauppatorilla on olleet sellaisia, jotka ihme euforisesta tunnelmasta huolimatta jää elämään mun mieleen siihen asti, kun oon vanha ja raihnainen.

 kuvat on sumuisia, mutta ihan yhtä sumussa olin itekin,

ihan vaan onnesta

Oon kipeä ja nukkunut viime öinä vain muutamia tunteja, koeviikko lähestyy enkä oo koko jakson aikana saanut muuta aikaan kuin eilen ratikassa parin minuutin musakulttuurin esitelmän Mozartista. Sekin oli suoraan Wikipediasta. Ulkona on satanut ja on kylmä ja mua painostetaan olemaan ahkerampi ja piano on seissyt koskemattomana viimesen viikon ajan. 


Mutta mulla on Radical Facen levy, kajarit joilla huudattaa ihanaa Leijonat ihanaa, saksalaisia jotka soittaa välittämättä puhelinlaskuista ja ihminen joka ostaa mulle kahvin, kun omat rahat ei riitä. Joten mä hymyilen aivastusten välillä ja pysyn hereillä, koska kahvi ja koska mielettömän onnellinen olo.


otsikon biisi: Radical Face - Glory