kirjoitan kirjeitä, ehkä joku vielä lukee sen

(Otsikon biisi: Don Huonot - Kirjoitan)


Ja taas on tullut voitettua yks hassu viikko. Sain käytyä pari kertaa leffassa (127 tuntia oli mieletön, huumoria lisäs vähän meidän vieressä istunut vanhahko nainen, joka istui koko elokuvan ajan paniikissa ja sieltä lähtiessään mutisi itsekseen jotain leffan sairaudesta. Meitä nauratti. Black Swan oli sitten aivan kamala, aa en todella suosittele tällasille heikkohermoisille kuin minä!), naurettua teatterissa ja sen jälkeen jatkoilla Lepillä, ostettua pari elokuvaa, kaaduttua jäiselle kadulle niin, että löin pääni ja äiti epäilee aivotärähdystä, mitä en halua uskoa, tanssittua Egotripin ja Maroon 5:n tahdissa, kadehdittua sitä, että siskot pääsi laskemaan Leville pariksi päiväksi, soitettua isoisän sotakavereiden vuosikokouksessa (voiko sulkumpaa olla kuin 80-90-vuotiaat miehet?), ansaittua 20 euroa ja laatikollisen suklaata... tapahtumarikas viikko, kerrankin. 
Sain myös maattua huoneeni lattialla ja tuijoteltua kattoon ehkä 10 vuotta sitten kiinnitettyjä muovitähtiä ja mietittyä vähän kaikkia ihmisiä, mitä elämässä tällä hetkellä on, ja sitä, mitä haluisin joillekin sanoa mutten osaa. Sitä varten oon sitten tähän postaukseen kirjotellut niitä "lyriikkakollaaseja" mistä viimeksi vähän vihjailin. Yritän niillä vaan kuvata tän hetkisiä tuntemuksia joitain ihmisiä ja ylipäätänsä maailmaa kohtaan. Joitain sanoja oon vähäsen muutellut tehdäkseni niistä vähän sopivammat.
 Nää on nyt vähän niin kuin kirjeitä joillekin ihmisille ja myös itelleni, ja kaikki voi niitä rauhassa lueskella jos jaksaa. Joskus on tiedättekö vaan niin tärkeetä saada kirjoitettua jotain ylös, vaikkei oliskaan varma, että se sanojen kohde niitä koskaan lukisikaan.




Kerrohan mistä mustat varjot nuo,
aina jostain tiensä minun luo tuntuvat löytävän,
mutta minä nousen vaikka putoan,
 "sinä se olet onnellinen ollaksesi niin surullinen"


Pian täällä ei ole ketään, paetaan autolla
lähdetään nyt,
jos käännyt katsomaan taaksesi, näetkö silloin eteen,
asfaltti on armoton alusta kompastua,
katoaa alta jalkojen kylmä maa


"Sinä se olet onnellinen ollaksesi niin surullinen",
mä piiloudun ja maalaan maailman mustaksi,
jokainen aamu nousen putoamaan,
 mutta minä nousen, vaikka putoan


En pelkää mitään enempää
kuin että maailma pysähtyy,
hitaalla taivaalla liikkuvat pilvet,
toivon etten lähde niiden mukana


(Egotrippi, Pariisin kevät, Anna Puu)


****


If I just lay here,
would you lie with me
and just forget the world?
We can see life hand in hand


So come and hold my hand, I want to contact the living,
stay tonight and just forget the world


There's a whole in my soul
by things unsaid and empty beds and bad behavior,
it's just a feeling that I have,
I just want to feel the home that I live in


It burns, burns, burns,
it's beyond me, 
I can not carry the weight of the heavy world
so come and hold my hand


(Robbie Williams, Maroon 5, Johnny Cash, Snow Patrol, Paolo Nutini)


****


As I sit and watch the snow
falling down
I don't miss you at all


I hear children playing,
laughing so loud
I don't think of your smile


Menetit minut kauan sitten
vedin hartiat korviin ja kävelin pois,
kävelin eteenpäin
eikä kukaan voinut mua pysäyttää


Nyt kysyt, olenko leikannut hiukseni
olenko muuttunut
en ole
löysin vain itseni, ilman sinua


(Norah Jones, Scandinavian Music Group, Pariisin Kevät)


****



Huomaatko kun tulee pimeää
Katuvalot ylle syttyvät
Tiellä rekat ohi kiitävät
On keko täynnä elämää


Kaukana kerrostaloissa
Ihmiset pienissä lokeroissaan
Puuhailevat juttujaan
Kato äiti mä en pidä kii


Hei varovasti nyt, tää hetki on hauras
Yksikin tuulenpuuska ja menetät sen
Varovasti nyt, tää hetki on hauras
Varovasti nyt tai sä menetät sen


Ihmiset kaupanjonoissa
Ihmiset liikennevaloissa
Moottoritiellä kohti kotiaan
Kaikilla kohdaltansa sama määränpää


(Egotrippi: Varovasti nyt)


****


Metsä palaa rajan takana
aamulla kaduilla on savua
ja aurinko kutistuu


Ollaan hiljaa, juodaan välillä kahvit
ja hymyillään


Sä oot hiljainen
kuin maaseutumaisema kesäyöllä,
kun on tyyntä ja usva leijuu veden päällä


Mikään ei milloinkaan voi olla kauniimpaa,
sillä päivä, se on kaunis


Ja silti haluan huutaa ja huutaa ja huutaa ja huutaa,
iltaisin pimeän jälkeen,
viisareiden rapina pitää meidät hereillä,
haluan huutaa
älä mene pois


(Scandinavian Music Group, Pariisin Kevät, Anssi Kela, Anna Puu)


****


Nyt haluun syödä jäätelöä ja juosta vihreillä pelloilla.

Sisu