here comes the sun

Mitä rakastan? Sateen kastelemia, auringon kuivattamia katuja, metroja, mekkoja, levykauppoja, kangaskenkiä, kahvia (huom kaikki helsinkiläiset: klo 9-11 Coffee Housesta mikä tahansa kahvi mukaan 90 sentillä, onko valittamista?), puukoruja, löysiä pipoja, iloisia kasvoja ja kangaskasseja. Scandinavian Music Groupia, Beatleseja, Egotrippiä, The Kooksia, Matt Simonsia, Midlakea ja Metrofolkia. Kesän odotusta, pieniä pikkutavarakauppoja, kumisaappaita ja nopeita raitiovaunuja sekä purjeveneitä satamassa, jossa vesi sulaa hiljalleen.
Noi kaikki muodostavat kevään, jota huomaan rakastavani päivä päivältä enemmän. Pian saan ostettua ratikkapysäkin viereisestä puukioskista lakritsijäätelökahvin ja voin mennä hörppimään sitä rantaan mattolaiturille. Voi, kun tykkään tästä paikasta, missä asun: puukioskeista ja jäätelökahveista, alikulkutunneleista ja hiljaisista bussipysäkeistä, pienestä kirjastosta ja kivasta merenrannasta. 

Sisu ja ajatukset ja pastellinväriset talot kapealla kadulla

Alkava kevät on ollut hirmu sekavaa aikaa. Kaikki on niin kivaa ja kaunista, ja silti välillä on iskenyt ihme väsymys ja epätoivo. En ymmärrä, mikä mua sinne alas vetää, kun ei oo mitään, mistä murehtia. Höh. Tänään onnistuin kuitenkin melkein koko päivän (kemian tuntiin saakka) pitämään hymyn yllä ja olemaan ilonen kaikesta, sillä oli ihana sää ja mulla oli moccachinoa ja Vansit jalassa ja rahaa ja kiva viikonloppu takana ja edessä. Ja nyt mä palauttelen sitä hymyä kattelemalla vanhoja kuvia, jotka on kivoja tunnelmansa takia, ja sen jälkeen katon kolme kuukautta sitten Kimiltä lainaamaani Pink Floydin konserttidvd:tä ja toivon, että vuorokaudessa olis 26 tuntia, että mulla olis enemmän aikaa nukkua ens yönä. Tai sitten hankin ne 2 ylimääräistä tuntia hakemalla taas rakkaasta K-Extrasta aamulla kupin kahvia, niin että virkeystaso pysyy edes jonkinlaisena.

Näiden hassujen kuvasarjojen lomassa ajattelin listata nyt ne 7 kiinnostavaa ja vähemmän kiinnostavaa faktaa itsestäni, kun Villasukkanen mut siihen tässä joskus haastoi (pientä mainostusta: jos haluatte lukea ihanan rehellisiä ja kauniita tekstejä, eksykääpä sivulle http://poemsofthewoolenstocking.blogspot.com!). Nyt luvassa on vaan 3 faktaa, loput 4 tulee myöhemmin, kun vaan ehin niitä pohtia!

1. Tunnen kaikki asiat hirmu voimakkaasti. Jos joku tekee mut onnelliseksi, tunnen sen onnen ihan fyysisestikin rintakehässäni (sitä tarkotan silloin, kun sanon että SYDÄN PAKAHTUU!). Sillon tulee olo, että haluaisin tehä kaikki maailman ihmiset yhtä onnellisiksi. Haluaisin pelastaa hymylläni kaikki, jotka jossain päin maailmaa itkee yksin tai yhdessä.

Yhtä voimakkaasti tunnen kuitenkin myös surun tai vihan, silloin harvoin kun niitä tunnen. Kun tapahtuu jotain kamalaa, saatan itkeä yksinäni tuntikausia niin, että koko kroppaan sattuu enkä meinaa nähdä sitä tunnelin päässä loistavaa valoa, vaikka kuinka siristelisin silmiäni. Ja kun suutun (mitä kunnon teinin tavoin teen yleensä vain vanhempiani kohtaan), mun todella pitää lukittautua huoneeseeni levyjen kanssa ja olla pitkään yksin ennen kuin saan rauhoitettua itteni.

Nää tunnekuohut ilmenee myös siten, että mulla on ihmeellisen iso empatiakyky. Jos joku läheinen itkee, mäkin useimmite itken. Jos jollekin tapahtuu jotain ihanaa, se sama ihanuus tapahtuu myös mulle. Tätä kaikki luulee aina hyväksi asiaksi, mutta vaikka on hyvä, että tuntee empatiaa, sen liikatunteminen menee jossain vaiheessa yli. En nimittäin tunne empatiaa pelkkiä läheisiäni kohtaan. Jos mä näen jonkun tuntemattoman itkemässä yksin puiston penkillä, saatan istuutua parin penkin päähän itkemään sen puolesta. Sen tuntemattoman itku voi tehdä mut surulliseksi päiväkausiksi enkä saa itteäni kovin helposti hymyilemään taas.

Tää empatia saa mut välillä elämään liikaa muiden ihmisten elämää ja joskus toivomaan, että voisin olla ihan pari päivää tuntematta yhtään mitään.

2. Mun on aina istuttava bussissa, ratikassa tai metrossa sellaiselle penkille, joka on kulkuneuvon oikealla puolella menosuuntaan päin katsoessa. Bussissa istun mieluiten kolmannella tai neljännellä rivillä keskioven jälkeen. Jos mä tulen johonkin julkiseen kulkuneuvoon ja kaikki oikean puolen penkit on varattu, tunnen ihmeellistä ahdistusta. Joskus vasemmalle puolelle istuminen tuottaa niin suuria vaikeuksia, että jään suosiolla seisomaan, vaikka koko vasen puoli olis tyhjä. 

Pyrin myös mieluiten aina kävelemään ihmisten oikealla puolella. Mun siskolla on sama juttu, ja kun kävellään ulkona yhdessä voidaan välillä näyttää vähän huvittavilta, kun kumpikin yrittää työntyä toisen oikealle puolelle... Autossa istuessa on sama oikean puolen juttu. En voi kuvitellakaan, miten tuskallista se tulee olemaan, kun saan ajokortin ja joudun istumaan vasemmalla puolella, kun kuskaan ihmisiä ympäri maailmaa.

Mä en todella tiedä, mistä tää oikeapuolisuus on tullut, mutta se rajoittaa joitain asioita ärsyttävän paljon!

3. Mulla on myös tyhmän koukuttava tapa tehdä pienet asiat neljä kertaa. Kun soitan ovikelloa, painan sitä kelloa neljästi. Kun pussaan jotain nopeasti, pussaan aina neljä kertaa. Harjaan hiukset aina läpi neljä kertaa, otan keittoa aina neljä kauhallista, huuhtelen maito- ja jogurttipurkit neljä kertaa, annan mikron piipata neljä kertaa ennen kuin vedän oven auki... Tää kumpuaa jotenkin siitä, että meidän perheessä on neljä lasta ja ollaan kaikki niin läheisiä. Tehdessäni asioita neljä kertaa mua hymyilyttää aina, sillä mietin sillon rakkaita sisaruksiani. Hassulta kuulostaa, mutta oon hassu ihminen!

Edelliset ja tulevat päivät koostuu illanistujaisista, yökylistä, teatteri-illoista, elokuvista, kahvista, Pink Floydista, pianotekniikan harjottelusta, kangaskenkien virallisesta käyttöönotosta, univelkojen voittamisyrityksistä, biisien kirjottelusta, lautailusta, mekoista ja hymyn ylläpidosta. Ens postaus koostuu lopusta 4 faktasta ja ehkä lyriikkakollaaseista: viikonloppuna käytin aikaani liittämällä eri kappaleiden sanoja yhteen ja tekemällä niistä omaan elämään liittyviä runoja. Heh, saa nähdä millasia niistä on tullut. :) Nyt syömään suklaakakkua hyvällä omalla tunnolla ja soittamaan pianoa.

Heh, isä puhui joskus viisaita: "Kahvissa tärkeintä ei ole maku, vaan se hetki, kun sen juo. Kahvi on hetki."

Otsikon biisi: The Beatles - Here Comes the Sun

Kahvikuva: http://www.iltalehti.fi/ruoka/2010081712199843_ru.shtml 

Muut kuvat omia