tres meses

 

Postista tullut Nyt-liite, äidin lähettämät villasukat, muutama hassu syksyn pudottama puunlehti kadulla, tunnin juoksulenkit, Scandinavian Music Group. Sähköpostit pieniltä serkuilta, harvat sadepisarat ikkunassa, naapuriterassilta leijuva tupakansavu ja 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva kauppa. Keittiössä joka aamu odottava, valmiiksi keitetty kahvi ja hymy, kun kiitän siitä. Tyhmät tanssiliikkeet ympäri äidin makuuhuonetta. Sunnuntaipäivät, kun juodaan kahvia ja syödään suklaata ja ennustetaan kädestä. Äidin lahjottama vaaleanpunainen aamutakki ja ihminen, jonka kanssa voi maata sängyllä ja puhua pannukakuista. Temperamenttinen espanjalainen tyttö, joka sanoo suomeksi ”sinusta on paljon”. Venäläisaksentilla puhuva piano-opettaja, tortilla de patata, Google Maps ja oma auto pihassa omalla paikallaan, odottavat ihmiset Suomessa, apteekista saatavat mansikka-strepsilsit ja hiljainen bussiasema. Hassut suudelmat, videovuokraamo, eriparisukat, pitkät illat ja vielä pitemmät aamut. Espanjan kieli (ja se, että ymmärtää Serranon perhettä ilman tekstityksiä, hihi). Paksu peitto, postikortit ja isoisän huono käsiala, hyvät kyyneleet, juustokuu ja isän huonot vitsit tietokoneen kamerassa. Miriam. Vihreä karkkikauppa, jouluvalot kauppakadulla, queso manchego, yllättävät halaukset, oma tila. Hiljaiset keskustelut toisen pienessä huoneessa ja ilmaiset kakkupalat kahvilan kokilta.

Los placeres pequeños me hacen feliz.


Olen elossa ja elän ja teen hulluja asioita mutta nauraen ja nauttien ja laulaen ja ja ja ja. Kaikki on hyvin.

Ja kivointa on, että ne yllättävät halaukset tulee kuulemma siksi, että ne pitää musta niin paljon. Ja kivointakivointa on se, että ne pitää musta sellasena Sisuna kuin oon Suomessa. "Mee sinne Sisuna ja tuu Sisuna takaisin." Ollut mielessä joka päivä näiden tasan 3 kuukauden aikana.